Blog from October, 2012

Muistiinpanoja museosta

Muistiinpanoja museosta

Pääsimme tiistaina 23.10. kurkistamaan Joensuun kielihistoriaan ja monikielisiin konteksteihin menneisyydessä. Vierailimme Johdatus käännöstieteeseen -ryhmäni (saksa + ruotsi) kanssa Pohjois-Karjalan museossa, jolta olimme tilanneet etukäteen erikoisopastuksen museon perusnäyttelyyn. Amanuenssi Outi Suoranta ja kokoelmajohtaja Auli Patjas kierrättivät meitä museossa ja kertoivat Joensuun historiasta: Keitä täällä on ollut, mitä he ovat tehneet ja mitä kieliä puhuneet? Millaisia kielikulttuureja ja puhujayhteisöjä Joensuun seudulla on ollut eri konteksteissa? Ja millaista monikielisyyttä on ollut Joensuun historiassa?

Tässäpä joitakin enemmän tai vähemmän hajanaisia ja sekalaisia muistiinpanoja:

  •  En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että kartat ovat usein käännöksiä.
  • Ruotsinkielinen Joensuu! Moni nykypohjoiskarjalainen ei tietäne, että ruotsin kielellä on ollut tärkeä rooli Joensuun seudun historiassa. 1600-luvulla kuningas perusti seudulle lukuisia hoveja (kartanoita), joihin se lähetti ruotsinkielistä väkeä. Heidän kulttuurielämäänsä leimasivat tavat ja perinteet, jotka eivät olleet seudulla vanhastaan tuttuja (järjestettiin soiréita, pukeuduttiin négligéhen). Ja puhuttiin ruotsia. Palvelusväki puolestaan koostui paikallisista suomea tai karjalan kieltä puhuvista henkilöistä.
  • Joensuun kaupungin perustamisen aikana (1848-) kaupungin virkamiehistö oli ruotsinkielistä, ja koulut tietysti myös ruotsinkielisiä.
  • Utra-nimisessä kaupunginosassa on ollut ennen iso merkittävä saha, jonka ympärille oli muotoutunut merkittävä monikielinen yhteisö. Sahan toimihenkilöt, insinöörit jne. olivat ruotsin- ja saksankielisiä ja työväki suomenkielistä. Saha lakkasi 1900-luvun alussa. Ainiin, siellä oli myös lasiteollisuutta.
  •  Joensuun seudulla liikkui aikaisemmin paljon karjalankielisiä kulkukauppiaita, jotka usein joutuivat suomentamaan venäläiset sukunimensä. Kyse ei ollut kuitenkaan samanlaisesta eleestä kuin fennomaanisessa vieraskielisten sukunimien suomentamisessa, vaan suomea puhuvan väestön ennakkoluuloisesta suhtautumisesta venäjään/Venäjään/venäläisiin, joihin karjalaa puhuvat niputettiin.
  • Ortodoksinen kirkko on kautta aikain muodostanut omanlaisensa monikielisen kontekstin. Papisto tuli vielä 1900-luvun puolelle saakka Venäjältä, koska suomenkielisiä pappeja ei ollut saatavilla. Liturgian kielenä kirkkoslaavi säilyi pitkään.
  • Joensuussa oli kolmikielisiä (su-ru-ve) katukylttejä autonomisen suuriruhtinaskunnan aikana kenraalikuvernöörin määräyksestä. Myös junaliput olivat kolmikielisiä.
  • Päällimmäisenä näyttelystä jäi mieleen se, että Joensuun kielihistoria tuntuu kovin tutulta, miltei minkä tahansa aikaisemmin tuntemani kaupungin historialta, ja siitä huolimatta, että olemme Suomen itäisimmässä kolkassa, Venäjä (venäjän kieli) on ollut menneisyydessä yhtä kaukainen kuin nyky-Joensuussakin. Tällainen tuntu näyttelystä siis jäi - asiaan pitäisi toki perehtyä tarkemmin.

Ach, melkein unohdin: Museossa oli myös toinen mielenkiintoinen näyttely, "Amerikansuomalaiset Neuvosto-Karjalassa", joka kannattaa käydä katsomassa.

Leena Kolehmainen 

"Avoid interference!"

This is something I've told my students a million times. “Forget how the source text was structured and try to say it in Finnish!” And sometimes the most courageous individuals argue: “But it is not WRONG to say like this in Finnish, is it?"

Well, it is not. Or sometimes it is. Interference is a tricky concept - although in translation studies it is most often regarded as a harmful phenomenon and something to be avoided, not all interference is bad. Arguably, there are some structures that can be transferred constituent by constituent from one language to another, even between distant languages like English and Finnish. If this is the case, exploiting the source text is an excellent time-saving strategy in the often busy world of translation - there is no point in trying to avoid source-language structures just for the sake of avoiding source language structures.

Sometimes interference is clearly harmful for the clarity of the text and the source language influence makes the target text incomprehensible. More often source language influence results in somehow odd target language solutions – and these are the cases where the brave students open their mouth. The oddity often evades explanation other than “it just doesn’t sound right” – even if it cannot be declared outright wrong, either. Then we have cases where source and target language structures can be formed in a similar way, and even if there existed another way of formulating the expression in the target language, one cannot declare it any better than the solution following the source language structure.

It takes an expert to know when interference is harmful and when source language structures do not function properly in the translation. It also takes an expert to know when there is no need to deviate from the source language structures and thus to minimize the cognitive load of the task.

So, “avoid interference” is a useless, inadequate piece of advice. It is more like “Know the source language. Know the target language. Compare and contrast them to learn how they function. Be aware of the differences, acknowledge the similarities, appreciate the different (and partially overlapping) potential of languages. Then take over the control of your text production, keeping the principle of ‘minimum effort, maximum results’ in mind.”

Easy? No. Intriguing, fascinating and rewarding? Definitely!

Aivomyrskyn armoilla

Tänään aamulla töihin tullessani järjestelin vähän papereita ja käsiin osui elokuussa laadittu blogikirjoitusten työvuorolista. Hiukan hätkähtäen huomasin, että tällä viikolla onkin minun vuoroni kirjoittaa – apua, mistä aihe? Tietysti voisin kirjoittaa käynnistä Sociolinguistic Symposium -konferenssissa Berliinissä elokuussa, siellä esittelin CROSSLING-posteria. Toisaalta viime viikolla CROSSLING piti ensimmäisen julkisen seminaarinsa (joka muuten keräsi mukavasti yleisöä ja sai paljon positiivista palautetta), sehän olisi Berliiniäkin ajankohtaisempi tapahtuma. Päätin jättää aiheen hautumaan ja lähdin lounaalle muutamien muiden crosslingvistien kanssa, tarkoituksena ruveta vähitellen muhittelemaan verkostolle isompaa hankehakemusideaa. Tilaisuudesta sukeutui meille tavalliseen tapaan melkoinen aivomyrsky, josta sitten pari tuntia myöhemmin tempauduimme irti uupuneina mutta tyytyväisinä. Ja sen jälkeen minusta alkoi vahvasti tuntua siltä, että minun täytyy kirjoittaa blogiin näistä aivomyrskyistämme.

Aivomyrsky on sillä tavoin mielenkiintoinen sana, että sitä ei näköjään tunne Kielitoimiston sanakirja eikä edes suomenkielinen Wikipedia. Avun tarjoaa englanninkielisen maailman Wikipedia, josta sain myös tietää, että brainstorm voi olla olla myös seuraavaa: elokuva (1965, 1983), musiikkiyhtye (latvialainen, saksalainen, USA-lainen, australialainen...), räppäri, musiikkialbumi, tv-sarja, lautapeli sekä Transformers-sarjan hahmo (joka muuten näyttää tältä: http://tfwiki.net/wiki/Image:Brainstormg1.jpg). Mutta onhan siellä toki tarkoittamaani toimintaa kuvaava määritelmä:

Brainstorming is a group or individual creativity technique by which efforts are made to find a conclusion for a specific problem by gathering a list of ideas spontaneously contributed by its member(s). The term was popularized by Alex Faickney Osborn in the 1953 book Applied Imagination. Osborn claimed that brainstorming was more effective than individuals working alone in generating ideas, although more recent research has questioned this conclusion. (http://en.wikipedia.org/wiki/Brainstorming)

En jaksanut ruveta perehtymään tarkemmin aivomyrskytutkimuksen, mutta CROSSLINGin empiiriset havainnot spontaaneista aivomyrskyistä ovat olleet Osbornin esittämän väitteen mukaisia, sillä yhdessä olemme saaneet lentoon sellaisia ideoita, joihin kukaan meistä ei varmaan yksin pystyisi. CROSSLING on alun perin syntynyt tällaisten aivomyrskyjen kautta, ja niiden avulla se edelleen elää ja kehittyy. Mutta ilmiöllä on myös omat vaaransa: joskus sitä luulee istahtavansa normaalille lounaalle kavereiden kanssa ja ilmoille purskahtaakin konferenssiesitelmä tai artikkelin aihio tai vaikkapa luentokurssi. Joskus saattaa myös käydä samoin kuin Urbaanin sanakirjan tarjoamassa määritelmässä:

Kiihkeätempoinen ajattelusessio, usein sellainen, jossa ajatukset joko karkaavat tai uhkaavat karata kokonaan käsistä. http://urbaanisanakirja.com/word/aivomyrsky/)

Silloin saattaa syntyä vaikkapa sellaisia neronleimauksia, että eikö kinkerit voisikin olla englanniksi kinkers. Lisäksi aivomyrskyssä seilaaminen on osoittautunut henkisesti uuvuttavaksi kokemukseksi, joka on välillä antanut ihan uuden merkityksen sanalle aivotyö. Mutta silti ainakin tällaiselle luovalle ihmiselle nämä aivomyrskyt ovat lähestulkoon parasta mitä voi tehdä työpaikalla.