Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Crossling-blogi

Maria Kok

maria.kok@uef.fi

Jussin keitto

Ovelta kuului tuttu koputus.  Työkaverini Natalia pisti päänsä sisään ovesta ja kysyi: ”Maria, mikä on jussiivi? Siis tiedän, mikä se on, mutta miksi sillä on tuollainen nimi? Kuulostaa ihan Jussilta”. Oli selvästi aika laittaa iltapäiväkahvit tippumaan.

Tiesimme molemmat, että Iso Suomen kielioppi (§ 1666) kutsuu nykyisin jussiiviksi imperatiivin 3. persoonan muotoja kuten ottakoon, tulkoon, monikossa ottakoot, tulkoot.  Kyseinen verbimuoto ilmaisee kolmanteen persoonaan kohdistuvaa epäsuoraa toivomusta, vaatimusta tai velvoitetta (viimeinen sammuttakoon valot) tai sitten myönnytystä tai lupaa (olkoon menneeksi), jolloin se on merkitykseltään permissiivinen tai konsessiivinen.  Meitä kiinnosti kuitenkin itse nimitys, sen merkitys ja tausta.

Kuten valtaosa muistakin kielioppitermeistämme, myös jussiivi-nimitys pohjautuu latinaan. Sen takana häämöttää erilaisia lakiin ja oikeuteen viittaavia sanoja kuten juristi, juridinen tai englannin justice tai judge. Myös erisnimet Justus tai Justin ja niiden feminiiniset variantit Justine tai Justiina palautuvat samaan kantaan ja merkitsevät ’vanhurskasta’ tai ’oikeamielistä’. Niillä ei ole mitään tekemistä Jussi-nimen kanssa, vaikka siltä kovasti näyttäisi. Jussihan on lyhenne nimestä Juhani, joka puolestaan on kotoisempi variantti nimestä Johannes.  Sama nimi tunnetaan muualla maailmassa sellaisissa asuissa kuin vaikkapa Johan, John tai Ivan.

Otin hyllystä Nykylatinan sanakirjan (Pekkanen & Pitkäranta 2006, SKS) ja avasin sen j:n kohdalta löytääkseni lisävalaistusta jussiivi-nimityksen etymologiaan.  Äsh, eihän latinassa käytetä j:tä! Uusi yritys i-kirjaimen kohdalta. Haa, aivan!  ’Oikeus’ on latinaksi ius (gen.  iure), ja myös erilaisia oikeuden lajeja löytyi kirjasta pitkä lista. Aloin lukea niitä ääneen: ”ius aedificandi ’rakennusoikeus’, ius apothecarum ’apteekkioikeus’, ius asyli ‘turvapaikkaoikeus’, ius canonicum ’kanoninen oikeus’, ius ceparum ’sipulikeitto’, ius circumiectale ’ympäristöoikeus’…” Ei hetkinen, lukiko siinä tosiaan sipulikeitto? Oliko sanakirjan tekijä käynyt työhön nälkäisenä, kun oli sattunut tuollainen freudilainen lipsahdus? Räpyttelin hetken silmiäni ja jatkoin: ”…ius familiare ’perheoikeus’, ius fundamentale ’perusoikeus’, ius gallinaceun ’kanakeitto’, ius gentium ’kansainoikeus…” Nyt oli pakko ottaa lasit silmiltä ja pyyhkiä niitä vähäsen. Olivatko tässä menneet sekaisin puurot ja vellit? Puhtaiden linssien läpi katsottuna keitot eivät kuitenkaan kadonneet minnekään ja niitä löytyi jopa lisää. Vihanneskeitto (ius holitorium), makkarakeitto (ius tomaculorum) ja nokkoskeitto (ius urticarum) höystivät miellyttävästi ääni-, valitus-, palautus-, vaihto-, ja etuosto-oikeuden kuivakkaa kokoelmaa. Työnsin sanakirjan pois, siemaisin vähäsen kahvia kupista ja mietin.

Kanakeiton olemusta hahmotellessani palapelin osasia alkoi loksahdella paikoilleen.  Proustilaisen lumouksen vallassa muistelin, kuinka hyvää onkaan uunissa paahdetun mehukkaan kanan paistinliemi. ’Kirkas paistinliemi’ oli toisella kotimaisella kielelläni eli hollanniksi jus (äännetään ”sjy”).  Se taas oli täsmälleen sama sana kuin ranskan jus, ’mehu’ , jonka taustalla oli pakko olla latinan ius, ’keitto’. PLING! Lumous haihtui.  Oikeuden ja keiton välillä ei ollut minkäänlaista loogista yhteyttä.  Sanojen yhdennäköisyys oli täysi sattuma.

Oletettakoon siis turvallisesti, että kielioppitermi jussiivi perustuu oikeus-iukseen pikemmin kuin keitto-iukseen.  Onko nimitys sitten osuva? Mikä ettei!  Kaikista Pekkasen & Päivärinnan esittelemistä juridiikan lajeista on helppo rakentaa luontevat aasinsillat tarkastelemamme verbimoduksen ilmaisemiin oikeuksiin ja velvoitteisiin, tähän tapaan:

Jos Jussilla on kalastusoikeus (ius piscandi), hän kalastakoon rauhassa. Luvatta kukaan älköön kalastako. Kenellä on puhevalta (ius loquendi), hän puhukoon. Muut sulkekoot suunsa. Itsepuolustusoikeuden (ius sui defedendi) nojalla pitäköön itse kukin puolensa, jos joku yrittää rajoittaa jokamiehenoikeutta (ius cuiusvis homini) ja kerätköön niin paljon mustikoita kuin mustikkakeittoonsa (ius myrtillorum) tarvitsee. Käytettääkön termiä jussiivi edelleenkin hyvillä mielin, mutta selitettäköön sanan merkitystä myös vähäsen tuleville polville. Älkööt tietämättömyytemme takia sekaantuko oikeus, keitto ja Jussi.

Lopuksi kotitehtävät:

1. Tarkistakaa luotettavasta lähteestä, mikä on latinaksi kalakeitto. Kalastusoikeushan oli Pekkasen & Pitkärannan mukaan ius piscandi, mutta keitto-merkityksestä ei kyseisen hakusanan kohdalla mainittu mitään.

2. Kääntäkää latinaksi:

a) Justiina sanoo Jussille: Älä syö vihanneskeittoa.

b) Jussilla ei ole valitusoikeutta.

c) Hän syököön sipulikeittoa.

  • No labels