Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Mikäpä olisikaan parempi Crossling-blogiaihe, kuin kesäinen muistelo lingvistin juhannusmatkasta (lähes) ulkomaille, ei sentään Teiskoon niin kuin meillä Tampereen suunnassa sanotaan, vaan Ahvenanmaalle. Siis kotimaan rajojen sisällähän vielä toki ollaan, mutta mistäpä sen huomaa? Lipusta – ei, valuutasta – juu euro käytössä täälläkin, juhannusperinteistä – eihän me mantereella tanssahdella juhannussalon ympärillä vaan tuijotamme haltioituneina kokkoa, vai kielestä – sehän kuulostaa ruotsilta. Ihan sellainen tunne kuin olisi ulkomailla ja sehän riittää kesälomamaisen tunnelman luomiseksi.

Vieraallakin kielellä voi yrittää kommunikoida näillä saarilla, esimerkiksi suomeksi. Sekin toimii vaikka minulle on väitetty ja olen ties-mistä-keskustelupalstoilta lukenut, että Ahvenanmaalla on turha yrittää puhua paikallisille suomea. Itselläni on toistaiseksi ainoastaan positiivisia kokemuksia suomenkielen käytöstä. Minä voisin toki käyttää toista kotimaistani – josta muuten koin lievää ylemmyyden tunnetta kaikkien suomalaisten puolesta niin kauan kunnes tajusin, että kaksi/monikielisyys on maailmalla paljon yleisempää kuin mitä minulle muinaisina aikoina kerrottiin peruskoulussa. Siellä pieniin päihimme taottiin, että Suomi on kaksikielinen maa (saamesta ei mainittu juuri mitään, enkä ennen aikuisikää kohdannut ainoatakaan ruotsia puhuvaa suomalaista). Mutta ahvenanmaalaiset eivät olekaan kaksikielisiä kuten me mannersuomalaiset, ainoa virallinen kieli saarilla on ruotsi. Mutta miten oolantilaisilta taipuu lingua franca englanti – sitä minun anglistina on testattava. Tämä on siis täysin epätieteellinen empiirinen koe ja se etenee suoraviivaisesti niin, että puhun kaikille kohtaamilleni ihmisille vain ja ainoastaan englantia ja yritän vieläpä olla mahdollisimman kohtelias alkurepliikissäni ”Sorry, my Swedish is not very good./ Sorry, I don’t speak Swedish.” En kajauta ilmoille suomeksi ”M-I-T-Ä?”, kuten suomalainen herra Uffe på berget -kahvilassa, kun tarjoilija tuli hänen pöytäänsä selvittelemään epäselvyyksiä ruokatilauksessa. Äänensävystä päätellen joidenkin suomalaisten mielestä Ahvenanmaalla tulisi pärjätä suomeksi.

Aloitan kokeeni. Tilanteestaan täydellisen tietämättömät koekaniinini ovat lähes kaikki eri palvelualan työntekijöitä. Ja heitä kaikkia yhdistää yksi asia: englanniksi asiat hoituvat ja vieläpä erittäin ystävällisesti ja monisanaisesti. Tämä ei tietenkään ole yllätys, onhan nykypäivän oletus, että kaikki puhuvat englantia, vaikka eihän asia tietenkään näin ole. Käykääpä vaikka Saksan maaseudulla kokeilemassa tai Italian tunnetuissakin turistikohteissa… Toisessa lingua franca -englannin ääripäässä saatetaan liikkua niinkin anglofoonissa ympäristössä kuin kalifornialaisessa McDonaldsissa kun amerikkalainen hampurilaismyyjä ja lontoolainen asiakas tarvitsevat suomalaisen tulkin jotta selvitään hampurilaisaterian tilauksesta.

Mistä tämä kimmoke testata lingua franca -englantia juuri keskikesän alla? Osallistuin 10.- 12.6.2013 Helsingissä GlobE-konsortion järjestämään Changing English: Variation and Change -konferenssiin, joka toi yhteen englanninkielen variaation, L2-käytön ja lingua franca -englannin tutkijat. Tästä olin aikeissa kirjoittaa blogikirjoitelmani, mutta konferenssi olikin niin inspiroiva, että päätin kuivakan konferenssiesittelyn sijasta siirtyä suoraan käytäntöön ja raportoida siitä :)

Sisäinen anglistini saa kaupunkiajelulla Maarianhaminassa hysteerisen kohtauksen. Varoituskolmion sisällä on pitkulainen tanko ja alla tarkennuksena teksti: ”Fart hinder”. Olihan pannukakussa laktoositonta maitoa??

http://kirlah-kielet.blogspot.fi/2011/05/ulkomailla-kotimaassa.html

http://en.wikipedia.org/wiki/%C3%85l%C3%A4nningens_s%C3%A5ng

  • No labels