Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Lipoomasta lyhyesti (tuumori pähkinänkuoressa)

Lipooma on yleisin pehmytkudostuumori. Lipooma on ohuen kapselin ympäröimä rasvakertymä, joka sijaitsee yleensä ihonalaisessa rasvassa mutta voi sijaita myös syvemmällä. Lipooma on yleensä oireeton. Lipooma palpoituu pehmeänä resistenssinä. MRI-kuvauksessa lipoomassa näkyy rasvaa ja hentoja septoja. Oireetonta lipoomaa ei tarvitse poistaa.

Insidenssi ja demografia

Arviolta 1%:lla  väestöstä.

Tyypilliset sijaintipaikat

Niskassa, hartioiden alueella, selässä, vatsalla, käsivarsissa ja alaraajojen alueella.

Tyypillinen koko

Hyvin vaihteleva.

Kasvutapa

Hitaasti kasvavia, voivat kasvaa vuosia ennen kuin tulevat huomatuiksi.

Oireet

Tavallinen lipooma kasvaa yleensä erittäin hitaasti ja on alussa oireeton. Kasvaessaan suureksi jättilipoomaksi (määritelmänä esitetään 5 cm rajaa) lipooma voi alkaa aiheuttaa paineoireita ympäristöön. Painaessaan esimerkiksi ihon tuntohermoja oireena voi olla paineen tunnetta, kipua ja tuntohäiriöitä. Yläraajan alueella oireet tulevat yleensä nopeammin kuin alaraajoissa tai vartalolla. Hyvin suurikokoiseksi lipooma saattaa kasvaa retroperitoneaalitilassa ja vasta komprimoidessaan suolta tai virtsarakkoa tulevat sen aiheuttamat oireet esille.

Kliiniset löydökset

Tuumori voi olla aivan ihon alla tai syvemmällä esimerkiksi lihaksen sisällä. Tuumori on palpoiden pehmeä. Tuumorin päällä oleva iho on väriltään normaali. Joillain henkilöillä on taipumusta lipoomien muodostumiseen, jolloin niitä voi olla useampia samalla henkilöllä.

Kuvantaminen

Jos kasvain on pysynyt useita vuosia kooltaan ennallaan ja vaikuttaa kliinisen tutkimuksen perusteella olevan subkutaanirasvassa, ei tarvitse jatkokuvantaa. Jos patti on alle vuoden vanha tai kasvaa seurannassa, se tulisi kuvantaa. Myös kasvain, joka vaikuttaa olevan osittain tai kokonaan lihaksen sisällä ja/tai on kooltaan yli 5 cm suositellaan arvioitavaksi kuvantamisella. Ihonalainen kasvain kuvannetaan ensisijaisesti ensin ultraäänellä. Tarvittaessa kuvantamista jatketaan MRI-kuvauksella, jos ultraäänessä löydös ei ole tyypillinen lipooma.

Lipoomaan liittyvät ultraäänilöydökset

Tuumori voi olla hyvin heikosti ympäristösään erottuva. Yleensä palpaatiokohdalla toetaan paikallisesti prominoiva sukkulamainen fokaalialue. Joskus lipooman kapseli rajautuu. Lipooman kaikuisuus suhteessa ympäristöönsä vaihtelee. Jos lipoomakohta on ympäristöään niukkakaikuisempi, ei sitä voi  pitää tyypillisenä benigninä lipoomana. Kasvaimen muoto, liiikkuvuus ja sileäpintaisuus eivät ole luotettavia merkkejä tuumorin luonteen arvioimiseksi.

 

36-vuotias nainen. 1,5 vuoden ajan selässä rintarangan päällä patti. Tätä osittain poistettu työterveyslääkärin toimesta. Poiston jälkeen alkanut kasvaa.

Ultraäänessä nähdään muuta subkutaanirasvakudosta vastaava ympäristöstään rajautuva fokaalialue. Rajatutuminen viittaa kapselirakenteeseen. Dopplerkuvauksessa tuumorin alueella

 näkyy virtausta (kuva oikealla).

Olkapään takaosaan tullut lihaksensisäiseltä vaikuttava pahkura.

Ultraäänessä todetaan lihaksen sisällä paikallinen kaikuisuudeltaan hetrogeeninen fokaalimuutos, jonka jatkotutkimuksena MRI.

(Magneetin perusteella kyseessä on tyypillinen benigni lipooma. Runsaskaikuiset "viikset" tuumorin yläosassa ovat lihassäikeitä, jotka

kukevat lipooman lomitse.)

 

Lipoomaan liittyvät MRI-löydökset

MRI-tutkimuksella kasvaimen benigni luonne voidaan yleensä varmistaa. Lipoomassa todetaan homogeenista rasvan signaalia olevaa kudosta. On mahdollista, että benignissä lipoomassa on hentoja alle 2 mm paksuja septoja tai sen läpi voi kulkea verisuonia tai lihasrakenteita. Benigni lipooma ei ole ödeminen eikä se tai siinä olevat septat tehosta varjoaineella.

 

Olkapään takaosaan tullut lihaksensisäiseltä vaikuttava pahkura.Ultraäänessä todettu lihaksen sisällä kaikuisuudeltaan

hetrogeeninen fokaalimuutos.

MRI-kuvauksessa todetaan T1-painotteisessa kuvassa rasvaa sisältävä tuumori, jonka läpi kulkee lihaskudokseksi
sopivia säännöllisiä rakenteita. STIR-kuvauksessa (B) tuumorissa ei ole ödemiä. Tuumorissa ei ole poikkeavaa
varjoainetehostumista (kuvat C ja D). Tuumoria ei biopsoitu eikä poistettu.

Jos tuumori on pelkkää rasvaa (runsassignaalista T1-painotteisessa kuvauksessa, niukkasingaalista STIR-kuvissa), mutta rasvan signaali vaihtelee, saattaa kyseessä olla hyvin erilaistunut liposarkooma, joka vaatii jatkotutkimuksia (yleensä tuumorin poiston, koska biopsian edustavuus on epävarma).

 

Lipoomaan liittyvät röntgen- ja CT-löydökset

Lipooma ei näy röntgenkuvassa. CT-kuvassa lipooma näkyy rasvan tiheyksisenä (mediastinumikkunalla katsottaessa lähes mustana). Rasvan joukossa voi näkyä hentoja septoja, jotka näkyvät harmaina. Tuumorin diffuusi harmaus viittaa ödemiin eikä sovi lipoomaan. Tuumorissa olevat yli 2 mm paksut ei-rasvaa olevat komponentit eivät myöskään ole benignille lipoomalle tyypillisiä.

 

Lipoomaan liittyvät PET-kuvauslöydökset

Lipooma on vaihtelevasti ja voi olla voimakkaastikin metabolisesti aktiivinen, ja siis voi kuvautua esimerkiksi muista syistä tehdyllä FDG-PET -tutkimuksella. Ruskean rasvakudoksen lipooma, hibernooma, on tyypillisesti metabolisesti aktiivinen.

 

Lipooman biopsointi

Tyypillisiä lipoomia ei tarvitse biopsoida. Tyypillinen lipooma on vuosia kooltaan ennallaan pysynyt subkutaaninen pieni pehmeä tuumori, jotka ultraäänessä sopii myös lipoomaksi tai tuumori, joka MRI:n perusteella on tyypillinen lipooma. Jos biopsointi katsotaan tarpeelliseksi, paksuneulabiopsia on suositeltava biopsointimenetelmä. On huomioitava, että kookkassa hyvin erilaistuneessa liposarkoomassa voi olla eri tavalla erilaistuneita komponentteja. Biopsia kohdennetaan MRI:n perusteella normaalista rasvasta eniten poikkeavaan kudosalueeseen.

 

Lipooman histopatologiset löydökset

Lipooma koostuu rasvasolukosta, joukossa voi olla sidekudosta. Prekursorirasvasoluja on enemmän kuin normaalissa subkutaanirasvassa.

 

Lipooman hoito

Oireetonta lipoomaa ei tarvitse hoitaa. Oireinen lipooma poistetaan leikkauksella. Alle 5 cm kokoiset ja paikasta riippuen suuremmatkin ihonalaiset, mobiilit lipoomat voidaan poistaa paikallispuudutuksessa. Diatermia on hyvä olla käytössä. Lipooma poistetaan yleensä sen päälle tehdystä suorasta viillosta ihopoimujen suuntaisena. Toimenpiteessä preparoidaan lipoomakapselin pintaan ja irroitellaan muutos ympäristöstään terävästi (joskus lipooma lähtee irti hyvin kevyesti ympäriltä painaen). Lipooma on hyvä poistaa kokonaisena kapseli resekaattiiin sisällyttäen. Jos lipoomia on useita, suurikokoisimmat ja oireiset kannattaa poistaa. Kasvain lähetetään näytteeksi patologille. Hemostaasi tehdään diatermialla ja joskus myös tarvitaan suonen ligeerauksia langalla. Ontelo pyritään sulkemaan ihonalaisompelein. Jos alueelle jää ontelo, onteloon jätetään dreeni. Dreeni dreneeraa onteloon kertyvää vuotoa ja vähentää näin riskiä myöhemmästä infektiosta.. Jos hemostaasi on hyvä ja alueelle saa riittävästi komprimoivan painesiteen, ei dreeniä laiteta. Ihon voi sulkea joko iholangalla knopein, jatkuvana tai ihonalaisompeleella (jolloin potilas säästyy ompeleiden poistolta).
Lihaksensisäinen ja subkutaanisen jättilipooman poistossa on hyvä olla leikkaussaliolosuhteet ja esimerkiksi johtopuudutus tai suurikokoisemmissa jopa yleisanestesia. Lihakset avataan säikeiden suunnassa ja lipooma poistetaan hyvässä näkökontrollissa sekä huolehditaan haavan hemostaasista ja ontelon dreneerauksessa tarvittaessa. Leikkausalueelle on yleensä aina hyvä laittaa paineside verenvuotoriskin vähentämiseksi.

Harvinaisemmassa paikassa olevan jättilipooman poisto (esimerkiksi retroperitoneaalitilasta) on hyvä suorittaa ko leikkauksia tekemään tottuneessa sairaalassa, missä on käytettävissä myös moniammatillinen työryhmä.

 

Lipooman seuranta

Lipoomia ei tarvitse seurata. Jos lipooman benigniteetistä jää epävarmuutta, kasvain poistetaan ja sen histologia tutkitaan. Lipooman uusimistodennäköisyys on noin 1%.

 

Differentiaalidiagnostiikka

Kaikki muut pehmytosatuumorit ja ei neoplastiset muutokset kuten aterooma. Muutoksia ei voi erottaa luotettavasti kliinisesti vaan tähän vaaditaan kuvantamistutkimuksia. Aterooman voi diagnosoida punktoimalla/inkisoimalla pattialue, jolloin siitä purkautuu aterooman sisältöä.

  • No labels