Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Arvioinnin käsite oppimisen näkökulmasta

Arvioinnille eli evaluaatiolle on oppimisen näkökulmasta katsottuna annettu monia merkityksiä. Reijo Raivola (2000) katsoo, että arvioinnissa on kysymys yksilöllisestä ja kollektiivisesta oppimisprosessista. Arvioinnilla pyritään hänen mukaansa tuottamaan systemaattista informaatiota, johon on liitetty arvo- ja hyötypäätelmiä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää sosiaalisen toiminnan ohjailuun asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Raivola korostaa, että arvioinnilla pyritään parantamaan ja tehostamaan toimintoja. Tämä näkyy useimmiten siten, että arviointi sisältää vertailua asetettujen tavoitteiden ja saatujen tulosten välillä.

Tapio Vahervan (1983) mukaan oppimisen arviointia voidaan käsitellä esimerkiksi siten, että suppeimmillaan sillä tarkoitetaan oppilasarvostelua, joka on hyvin pitkälti menestys- ja suorituskeskeistä oppimistulosten arviointia. Oppimisen arviointia voidaan myös tulkita hieman laajemmin, siten että oppimistulosten lisäksi arviointiin sisällytetään myös erilaisia opetus- ja kasvatustilanteisiin liittyviä taustamuuttujia sekä mm. oppimisprosessin luonteen ja merkityksen arviointia. Hyvin laajasti ajateltuna arviointi voidaan käsittää tutkimustoiminnaksi, jonka avulla pyritään selvittämään esimerkiksi koulutusjärjestelmän tuloksellisuutta tai erilaisten toimien vaikuttavuutta.

Määrittelipä arviointi -käsitteen sisällön millä tavalla tahansa, niin se heijastaa yleensä joitakin yhteiskunnassa tai yhteisössä olevia  arvoja, tarkoituksia tai tavoitteita. Arvioinnin taustalta löytyvät myös mm. eettiset valinnat, näkemykset oppimisesta ja opettamisesta sekä käsitys siitä, mitä tieto on.

Lähteet

Raivola Reijo. Tehoa vai laatua koulutukseen? Juva 2000.

Vaherva Tapio. Koulutuksen vaikuttavuus : käsiteanalyyttista tarkastelua ja viitekehyksen hahmottelua. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen julkaisuja. A:1. 1983. Jyväskylä 1983.         

Aiheeseen liittyviä linkkejä ja oheismateriaalia

Soininen Marjaana. Kasvatustieteellisen evaluaation perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 56. Turku 1997. 

Oppimisen arvioinnin tehtävät

Arvioinnilla on oppimis- ja opetusprosessissa aina jotain tehtäviä. Näitä tehtäviä voidaan jaotella monella eri tavalla. Seuraavassa on esitetty joitain esimerkkejä oppimisen arvioinnin tehtävien jaottelusta.

Oppimisen arvioinnin tehtävät voidaan jakaa mm. oppimista kontrolloiviin, valikoiviin, motivoiviin, kehittäviin ja ennustaviin tehtäviin. Räisäsen ja Friskin mukaan tärkeää on huomata se, että arvioinnin tehtävien toteutumiseen vaikuttaa valittu näkökulma eli se, että tarkastellaanko arviointia yksilön vai yhteiskunnan kannalta (1996).

Opetusjakson kannalta tarkasteltuna arvioinnin tehtävien jaottelu voi olla seuraava (Heinonen 2001, Kojola 1985).

  • Diagnostinen arviointi on opintojakson tai koulutuksen alussa tehtävää arviointia, jonka avulla saadaan tietoa mm. oppilaiden lähtötasosta. Tätä tietoa tarvitaan mm. opetusprosessin eri vaiheiden suunnittelussa.
  • Prognostisessa arvioinnissa on yhteneväisiä piirteitä diagnostisen arvioinnin kanssa. Siinäkin lähtökohtana on oppimisedellytysten kartoittaminen, mutta näkökulma on opiskelijan edistymisen ja kehittymisen ennakoinnissa.
  • Formatiivinen arviointi tapahtuu opetuksen ja opiskelun aikana. Pyrkimyksenä on saada tietoa keskeisten asioiden hallinnasta eli siitä, kuinka asetetut tavoitteet on saavutettu. Tällaista tietoa saadaan esimerkiksi kokeiden avulla. Saatua tietoa voidaan käyttää lisäopetuksen tarpeen arvioinnissa tai opiskelijoiden ohjauksessa.
  • Summatiivinen arviointi on opetusjakson lopussa tai sen jälkeen tapahtuvaa arviointia. Arvioinnin kohteena on tällöin koko opetusjakson aikana opittujen asioiden määrä ja laatu. Saatua tietoa hyödynnetään mm. oppilasarvostelussa.

Koppinen, Korpinen ja Pollari (1994) puolestaan korostavat arvioinnin merkitystä oppimisen ja opettamisen tukemisessa sekä edistämisessä. Heidän mukaansa arviointi on jonkin kohteen arvon määrittämistä ja arvioinnin avulla saatua tietoa voidaan käyttää opetuksen kehittämiseen sekä oppimistapojen tehostamiseen.

Parhaimmillaan oppimisen arviointi tukee kokonaisvaltaisesti opiskelijan kasvua ja motivoi häntä opiskeluprosessissa. Arviointi voi siis näin toimia yhtenä oikea-aikaisen oppimisen tukemisen (scaffolding) välineenä.   

Arviointimenetelmien kirjosta

Oppimista mittaavien arviointimenetelmien valinnan tulisi perustua mm. oppimiselle asetettujen yksilöllisten ja yhteisöllisten tavoitteiden ja eettisten periaatteiden pohjalle.

Räisäsen ja Friskin (1996) mukaan perinteisin arviointimenetelmin ei voida vastata kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita nykyaikaisille, moderneille oppimistoiminnoille on asetettu. Tämä asettaa entistä suuremmat vaatimukset oppimisympäristöjen sekä koko oppimisprosessin suunnittelulle. Räisänen ja Frisk (1996) korostavat  Glaserin (1992) ajatusten mukaisesti seuraavien muutostarpeiden huomioonottamista arviointimenetelmiä ja -käytänteitä kehitettäessä:

Pohdittavaa

1. Oppimisen arvioinnin avulla saatua tietoa voidaan käyttää hyödyksi monella eri tavalla. Kuinka tätä tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi opintojen alkuohjauksessa tai opinnäytetöiden ohjauksessa? 

2. Mitkä ovat mielestäsi tällä hetkellä opettajan konkreettiset mahdollisuudet yksittäisen opiskelijan tukemiseen arvioinnin avulla saatuja tietoja hyväksikäyttäen?

Käytetyt lähteet

Heinonen Sari. Arvioinnin teoreettisia lähtökohtia. Teoksessa Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Toim. Ritva Jakku-Sihvonen ja Sari Heinonen. Arviointi 2/ 2001. 2001.

Koppinen Marja-Leena, Korpinen Eira ja Pollari Jorma. Arviointi oppimisen tukena. Juva 1994.

Anu Räisänen ja Frisk Tarja. Oppilas- ja opiskelija-arvioinnin taustaa. Teoksessa Silta uuteen opiskelija-arviointiin. Arviointia opiskelija-arvioinnista. Toim. Anu Räisänen ja Tarja Frisk. Opetushallitus. Arviointi 6/ 1996. Helsinki 1996.

Aiheeseen liittyviä linkkejä ja oheismateriaalia

Benson Angela D.. Assessing Participant Learning in Online Environments. New directions for adult and continuing education. No. 100. Winter 2003. Vol. 10. Issue 11

  • Oppimisen arviointiin tulee sisällyttää mm. kontekstuaalisten taitojen arviointia.
  • Oppimisprosessien ja -tulosten arviointia tulee painottaa sekä tietojen että taitojen arvioinnissa. Arviointikriteerit on voitava luoda sellaisiksi, jotta ne myös motivoisivat oppimaan ja opiskelemaan.
  • Opetuksen ja arvioinnin on oltava kiinteästi yhteydessä toisiinsa, jotta arvioinnin avulla pystyttäisiin tukemaan tai opettamaan itsearviointia.
  • Sosiaalisten tilanteiden tulisi olla avainasemassa arvioidessa oppimista.
  • Oppimisen arvioinnin tehokkuusnäkökulmia tulee arvioida entistä enemmän sen suhteen, mikä vaikutus sillä on opetukseen.

Arviointimenetelmien valinta ei siis välttämättä ole helppo prosessi etenkään siksi, koska menetelmiä tai niiden yhdistelmiä on valittavana runsaasti erilaisia. Seuraavassa on lueteltu joitain yleisesti käytössä olevia arviointimenetelmiä. Luettelo ei ole tällaisenaan kattava, vaan siitä löytyvät menetelmät avautuvat linkkeinä toisaalle tähän materiaaliin.

havainnointi, dialogi, haastattelu

kuulustelu, tentit, testit

essee, portfolio, oppimispäiväkirja, posteri, käsitekartta

Lähteet

Glaser R. Learning, cognition and education: Then and now. Teoksessa Cognition: Conceptual and methodological issues. Washington DC: American Psychological Assosiation.

Anu Räisänen ja Frisk Tarja. Oppilas- ja opiskelija-arvioinnin taustaa. Teoksessa Silta uuteen opiskelija-arviointiin. Arviointia opiskelija-arvioinnista. Toim. Anu Räisänen ja Tarja Frisk. Opetushallitus. Arviointi 6/ 1996. Helsinki 1996.