Skip to end of metadata
Go to start of metadata
9.12.2011

Pokorn, Nike K. (2005): Challenging the Traditional Axioms: Translation into a Non-mother Tongue. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.

"The most common approach to the problem of directionality in translation theory is [...] a silent acceptance of the “traditional” conviction of the necessity to translate into one’s mother tongue." (Pokorn 2005: 30)


Olen lueskellut Nike Pokornin teosta, ja ajattelin, että joku teistä saattaa olla myös kiinnostunut aiheesta.

Pokorn purkaa tässä kirjassa myyttiä käännöstieteeseen vakiintuneesta käsityksestä, jonka mukaan kääntäminen ihanteellisesti tapahtuu vieraasta kielestä kääntäjän äidinkieleen.

Teoksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta isosta asiasta. Ensimmäinen osio purkaa käsitteitä mother tongue ja native tongue ja tuo ilmi niiden ongelmallisuuden. Toisessa osiossa käsitellään, mitä käännöstieteessä on sanuttu kääntämisen suunnasta. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden raportointi tuo ilmi, kuinka ajatus ihannetilanteesta, jossa kääntäjä kääntää vieraasta kielestä äidinkieleensä, on vakiintunut käännöstieteeseen, vaikka sitä ei ole koskaan empiirisesti perusteltu. Edellisen osion valossa, jossa äidinkielen käsite osoittautui hankalaksi, tämä ihanteena pidetty tilanne näyttäytyy hyvin ongelmallisena ja osin perusteettomanakin. Toinen osio purkaa myös muita ihanteita, joita on pidetty kääntäjän kompetensseina: kaksikielisyys, kaksikulttuurisuus, kulttuuritaito... Siinä käsitellään lisäksi kääntämisen suuntaa historiassa. Tämä alaluku tuo ilmi, että vieraaseen kieleen on käännetty aina aikojen alusta lähtien. Sen on ainakin osin mahdollistanut pari- tai tiimityöskentely, jota käännöstieteessä on ilmeisesti tarkasteltu vasta vähän.

Tutkimuksen aineisto koostui Ivan Cankarin kaunokirjallisista sloveniankielisistä teoksista ja niiden käännöksistä englantiin. Pokorn valitsi Cankarin tekstit siksi, että niistä on olemassa useita uudelleenkäännöksiä englantiin. Tämä mahdollistaa tekstien monipuolisen vertailun. Lisäksi tutkimuksessa toteuttiin kysely, jossa englanninkielisten natiivipuhujien tuli tunnistaa tekstinpätkän perusteella, onko ko. käännös natiivipuhujan vai vieraskielisen (sloveniankielisen) kääntäjän laatima.

Tutkimus toi ilmi, että mitkään käännöstieteilijöiden oletukset eivät pidä paikkaansa (tämän aineiston osalta): Käännöksen laatu ei ole riippuvainen kääntäjän äidinkielestä eikä käännössuunnasta, sillä:

  • kääntäjällä voi olla vaikeuksia lähdetekstin kanssa, vaikka se on laadittu hänen äidinkielellään;
  • kääntäjällä voi olla vaikeuksia kohdekielen kanssa, vaikka se on hänen äidinkielensä;
  • kääntäjä voi hallita lähdekielen hyvin, vaikka se ei ole hänen äidinkielensä;
  • kääntäjän kielitaito voi olla puutteellinen sekä lähde- että kohdekielessä, vaikka kielet olisi hänen äidinkieli ja toinen kieli sekä
  • kääntäjä voi onnistua hyvin, vaikka hän kääntäisi vieraasta kielestä toiselle vieraalle kielelleen.

Pokornin kirja tuo mieleen Tampereella tehdyn gradun, johon pitäisi tutustua:  
Marja Korpio 2007: "Kaikki sitä tekevät" - vieraalle kielelle kääntäminen Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton asiatekstikääntäjien työssä. Painamaton pro gradu -tutkielma, Tampereeen yliopisto, kieli- ja käännöstieteiden laitos. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01595.pdf

- Leena Kolehmainen

  • No labels