Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Etäälle vaeltava metakieli

Metakieli on semmoinen etäkieli. Se on kieli, jonka avulla tarkastelemme kieltä etäältä, ikään kuin lintuperspektiivistä käsin.  Tai sitten tarkastelemme yhtä kieltä toisen kielen vinkkelistä, kuin lasin tai pensasaidan takaa. Metakieli sisältää usein kapulakieltä, minkä vuoksi se tahtoo jäädä monille etäiseksi.

                             Metakieli voi olla sitä samaa kieltä, jota tarkastelemme. Voimme puhua suomesta suomeksi. Tai sitten voimme puhua suomesta ruotsiksi tai saksaksi. Tai saksasta suomeksi. Hyvin usein metakieli sisältää myös käsitteitä, jotka on lainattu vielä jostain ihan muusta kielestä.  Ennen se tapasi olla latina, mahdollisesti kreikkakin. Monet uudet metakielen käsitteet taas ovat peräisin englannista. Tyypillisiä metakielen lainakäsitteitä ovat erilaiset kieliopillisten kategorioiden nimet. Verbi ja substantiivi. Lause. NP, PP, AdvP. Predikaatti. Definiittinen ja indefiniittinen. Tempus, modus, aspekti.

                             Metakieli on yksi kielikontaktien laji. Sitä tarvitaan ja sitä syntyy siellä, missä kieliä tutkitaan. Sitä käytetään myös kaikkialla, missä ihmiset opiskelevat ja opettavat toistensa kieltä. Metakielen käsitteet myös vaeltelevat kielestä toiseen ja tekevät joskus pitkiäkin matkoja. Niitä lainataan tarkoituksella tai sitten niitä eksyy puolivahingossa yhden kielen kuvausjärjestelmästä toiseen, kuin pulloposti vieraalle rannalle.  Eivätkä ne matkaa pelkästään kielestä tai paikasta toiseen vaan myös halki aikojen. Jos olet joskus ihmetellyt, mitä sellaiset hindujumalat kuin sandhi ja bahuvriihi tekevät äänne- ja muoto-opin muistiinpanoissasi, niin ne tosiaan ovat peräisin sanskritin kieliopista, jonka Panini-niminen mies kirjoitti Intiassa kauan, kauan sitten.

                             Kielisysteemistä toiseen lainatut metakielen käsitteet voivat olla tieteellisen eksakteja ja kaikin puolin erinomaisia täsmätyökaluja. Joskus ne taas istuvat tarkoitukseensa niin huonosti, että ne ovat suorastaan huvittavia. Toisinaan käsitteiden lainautumiseen liittyy tarina, joka yleensä voidaan vielä selvittääkin. Metakielen vaellusreiteistä nimittäin jää usein jälkiä, ihan mustaa valkoisella (tai keltaisella). Vanhojen, pölyisten teosten sivuilta voidaan seurata, kuinka jokin käsite – sanotaan nyt vaikka imperfekti – on ajelehtinut ensin käännöslainana kreikasta latinaan, sitten latinasta saksaan ja saksasta tänne meidän raukoille rannoillemme, mistä sen poimivat talteen Muutamat Viisaat Kielimiehet.  Nämä huomasivat oitis imperfektin oivaksi mukulaksi katajaista kansaamme sivistämään ja istuttivat sen kiviseen peltoonsa kuin perunan ikään.  Kun tuo merkillinen kasvis sitten aikanaan päätyi pellosta pöytään, suomalaislasten lautasille, nämä popsivat sen suihinsa ja nielivät purematta liitupölyn kera, aivan niin kuin äidinkielenopettaja oli käskenyt.  Pian he oppivat ääntämään sanan reippaasti kahdella p:llä ja pääpaino ensimmäisellä tavulla: ”impperfekti!” Ja koska latina oli kuollut, kukaan ei enää muistanut, että sana merkitsi alun perin ’keskeneräinen, ei loppuun saatettu, epätäydellinen’. Suomen ”impperfekti” eli i-tunnuksella muodostettu menneen ajan tempushan voi viitata sekä keskeneräiseen (imperfektiiviseen) että loppuun saatettuun (perfektiiviseen) menneen ajan toimintaan, mutta yleisemmin jälkimmäiseen. Etäälle on peruna siis puustaan pudonnut.

  • No labels

3 Comments

  1. Unknown User (leekoleh@uef.fi)

    Ihana, hassu blogiteksti! En tiennytkään että sandhi ja bahuvriihi ovat/olivat jumalia!

    1. Maria Kok AUTHOR

      Eivät ne ehkä olekaan (siis todennäköisesti eivät), mutta siltä ne voivat kuulostaa sellaisen korvaan, joka ei tiedä Intiasta mitään muuta kuin että sieltä ovat peräisin hindulaisuus ja jooga.

      Muistan vielä elävästi, kun olin pieni peruskoululainen ja meille opetettiin "kielioppia", mikä tarkoitti, että verbien ja nominien taivutusmuodoille annettiin vieraskieliset nimet, jotka piti "opetella". Nimiä ei avattu eikä selitetty mitenkään, ja minusta ne kuulostivat ihan hyönteislajeilta. Esimerkiksi indefiniittipronominista tuli heti mieleen jokin lentävä siivekäs, pitkäjalkainen öttiäinen.

      Samalla viisiin vihreänä suomen kielen opiskelijana ihmettelin sandhia ja bahuvriihiä, jotka kuulostivat ihan joogamestareiden nimiltä. Opettajamme kertoi kyllä, mistä nimet ovat tulleet, mutta olen nähnyt niiden seikkailevan joidenkin kirjojen sivuilla ilman, että niiden alkuperää on selitetty mitenkään.

  2. My translation of Maria's blog above. "Wandering meta-language. Meta-language is a kind of a distant 'theta-language'. It's a language in which we look at language from a distance, as if from a bird's eye view. Or we look at one language from the perspective of another language, as if from behind a glass or hedge. Meta-language is often complex and abstract, which makes it to many a distant means of communication. Meta-language can be the same language that we're looking at.We can talk about Finnish in Finnish. Or we can talk about Finnish in Swedish or German. Or about German in Finnish. Very often meta-language also contains notions borrowed from yet another language. This language used to be Latin, or Greek. Many new meta-linguistic concepts stem from English. Typical loans used in meta-language include the names for different grammatical categories: Verb, Noun, Clause, NP, PP, AdvP, Predicate, Definite, Indefinite, Tense, Mood, Aspect. Meta-language is one type of different language contacts. It emerges and is needed in situations in which languages are studied. It is also used in all situations in which people learn and teach each others' languages. Meta-linguistic concepts tend to wander from one language to another, often, long distances. Some particular concept may be intentionally borrowed, while another may turn up almost accidentally in the grammar of one language, as a loan floating ashore in a bottle sent by speakers of another language. Such loans travel not only from one language to another and from one place to another but also through ages. If you happen to wonder the names of such Hindu gods as Sandhi and Bahuvrihi in your lecture notes on phonology and morphology, I can tell you that they stem from the grammar of Sanskrit, written by Panini in India a long, long time ago. The meta-linguistic concepts transferred from one linguistic system into another can be scientific notions, providing exact tools for linguistic analysis. Or they can be less suitable, even amusing, when used for such purposes. Sometimes there is a story accompanying the process of transfer; the wandering routes often reveal imprints which can be tracked in black and white (or yellow). Thus we can trace, by looking at the pages of some old dusty books, how one particular concept, say, Past Tense (Finnish: imperfekti), first floated from Greek to Latin, as a translated loanword, and then, via Latin and German, to the remote shores of Finland, to be picked out by Certain Wise Scholars. These men at once realised that this concept could be used to educate tough and strong Finns, planting it in the stony soil as if a potato. When this strange vegetable then found its way to the Finnish dinner table, children just ate it without protest,obeying the rules of their Finnish teacher. They soon learnt to pronounce the word with a double 'p', with stress on the first syllable: 'impperfekti'. And because Latin was no longer spoken, nobody was able to tell that originally, the word had meant 'incomplete, unfinished'. In the Finnish grammar, the term refers to past tense marked by the 'i'-morphem; but it subsumes both incomplete, unfinished action (imperfective) and completed action (perfective); the perfective aspect is more frequent. Thus we've come quite far from the original place.