Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Toissa perjantaina oli Tampereella IV monikielisyyden tutkijoiden symposiumi, joka aiheensa puolesta sopi crosslingvistille kuin nyrkki silmään. Erityisen mielenkiintoinen oli Wienin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori Johanna Laakson plenaariesitelmä, jossa tämä kertoi EU:n rahoittamasta ELDIA-projektista, jonka disseminaatio-osuutta itse johtaa.

 Vaikka monikielisyys on modernissa kielipolitiikassa itsestäänselvyys ja EU:n virallisen kielipoliittisen ohjelman tavoite, reaalimaailmassa käsite viittaa kuitenkin yleensä pikemminkin rinnakkaisiin yksikielisyyksiin kuin joustavaan, todelliseen monikielisyyteen. Tämä heijastuu niin monikielisyyttä koskevaan lainsäädäntöön kuin monikielisyyden tutkimukseen, joka helposti keskittyy vanhoihin tuttuihin vähemmistökieliin, joita tutkitaan mm. identiteetin, kulttuurin ja kieleen samaistumisen näkökulmista. Tällöin helposti katoaa ilmiön monimuotoinen todellisuus, jossa vähemmistökielten osaaminen ei ole pelkkä on-off -ilmiö, vaan täynnä erilaisia osaamisen asteita, myös mahdollisuus käyttää kieltä epänatiivina välittäjäkielenä.

Tähän saumaan iskee ELDIA-projekti, joka keskittyy eri puolilla Eurooppaa puhuttaviin suomalais-ugrilaisiin kielivähemmistöihin tuoden samalla indoeurooppalaispainotteiseen tutkimukseen morfologisesti rikkaiden kielten tutkimusta, jolla selvästi on paljon annettavaa sekä Euroopalle että koko muulle maailmalle.

Esitelmässä asiaa ei varsinaisesti käsitelty, mutta joustavaan monikielisyyteen mahtuu luonnollisesti myös monenlaista kääntämistä, sekä virallista että maallikkokääntämistä, joka rikastuttaa monikielisyyden ilmiötä entisestään.

Tulipa plenaarissa muuten mainittua itäsuomalaista kielentutkimustakin, Marjatta Palanderin ja Anne Nupposen toimittama Monenlaisia karjalaisia. Ja monikielisyystutkijoiden käyttämälle termille languaging tarjoutui suomennosehdotukseksi kieleäminen.

Eppu Penttilä

And the same in English (is this an example of parallel monolingualisms?):

Multilingualism or parallel monolingualisms

Friday week there was the IV Symposium on Multilingualism Research in Tampere, a theme that fits a crosslinguist like a glove. Especially interesting was the plenary speech by Johanna Laakso, professor of fenno-ugric languages at the University of Vienna, on the EU-funded project ELDIA that she is involved with.

Although multilingualism is a platitude of modern language policy and the aim of the EU’s official language program, in real life the notion often refers to parallel monolingualism rather than true, flexible multilingualism. This can be seen in both legislation and research, which easily concentrates on a few well-known minor languages that are investigated from the perspectives of e.g. identity, culture and linguistic identification. The diversity of the phenomenon, where the knowledge of language involves various degrees (instead being on-off) is easily lost, and the fact that a minor language can be used non-natively as a vehicular language is neglected.

This is where ELDIA finds its niche. Concentrating on fenno-ugric language minorities around Europe it brings on stage research on morphologically rich languages, which has a lot to offer to the rest of the world.

The presentation did not discuss the translation within the minorities under study, but it is obvious that both professional and non-professional translating add to the multifarious nature of the phenomenon.

By the way, Laakso also gave recognition to Eastern Finnish language research by mentioning the book Monenlaisia karjalaisia edited by Marjatta Palander and Annu Nupponen.

Eppu Penttilä

  • No labels