Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Helsingin kaupunginteatterissa menee parhaillaan Metsäperkele-niminen näytelmä. Se kertoo Mäntän teollisuusyhteisön perustajan G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elämästä ja taustoittaa suomalaisen puunjalostusteollisuuden syntyä ja kansainvälistymistä mänttäläisestä näkökulmasta. Näytelmän alussa kerrotaan G. A.:n lähtökohdista. Hän oli lähtöisin Pohjois-Karjalan Ilomantsista. HETKINEN! Mitä? Ilomantsista? Miten tuonniminen teollisuuspatruuna voi olla lähtöisin Ilomantsista. Päätin ottaa selvää.

G. A. Serlachiuksen juurten mainitaan olevan Skotlannissa, ja esi-isäksi oletetaan Daniel Williamsson (ortografia vaihtelee) niminen palkkasoturi, joka keräsi kruunulle veroja ja tulleja Uudellamaalla. Hän asettui Pernajaan Särkilahdelle, jossa hän vaurastui mm. edullisen naimakaupan myötä. Hänen poikansa Johan Danielsson eli myös Särkilahdella, ja tämän pojista puolestaan vanhemmat päättivät kouluttaa pappeja. Papiksi valmistunut Petrus-poika päätti ottaa itselleen uuden latinalta kuulostavan sukunimen, jonka hän muodosti Särkilahdesta: näin syntyi Serlachius. Petrus Serlachiuksesta tuli Pernajan kirkkoherra ja hän oli siis G. A.:n isoisän isoisä.

Petrus Serlachiuksen pojasta Gustafista tuli kersantti ja särkilahtelainen maanviljelijä. Hän poikansa Gabriel (G.A.:n isoisä) taas oli Loviisan kaupungin kassanhoitaja ja laivahankkeiden osakas. Gabrielin poika Gustaf, G. A.:n isä, syntyi ja varttui Särkilahdella, mutta lähti maailmalle, kun suvun suurtila jäi perinnönjaossa langolle. Gustaf muutti Euraan ja opetteli Kauttuan rautaruukilla kirjanpitoa. Sieltä hän taas pestautui Kuopioon kirjuriksi lääninhallitukseen. Ruotsinkielinen vaimo Sofia löytyi Leppävirralta Kuopion naapuripitäjästä. Vuonna 1826 Gustaf muutti vaimoineen Ilomantsiin, työskenteli siellä nimismiehenä ja osti sieltä Kotimäki-nimisen maatilan, jossa G. A. syntyi 1830.

Ilomantsista G. A. ei suinkaan suoraan siirtynyt Mänttään. Hän kävi koulua 16-vuotiaaksi Kuopiossa ja hakeutui sieltä apteekkarin oppiin Mikkeliin. Apteekkiura jatkui Helsingissä, josta G. A. hakeutui Pietariin töihin. Tämä yritys oli epäonninen, ja hän palasi sieltä jo muutaman viikon jälkeen siirtyäkseen töihin apteekkiin Poriin. Porista tie vei Turkuun ja sieltä myöhemmin Tampereelle, jonka jälkeen vuorossa oli viimeinen etappi, Mänttä.

G. A. Serlachiuksen elämäkertaa voi lukea kirjana muuttuvasta monikielisyydestä. Se muistuttaa menneestä monikielisyydestä suomalaisessa kulttuurissa, jota esiintyi tavoittamattomilla korpiseuduillakin kuten 1800-luvun Ilomantsissa.

(Lähde: Teemu Keskisarja 2011: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen ellämä ja afäärit. Helsinki: Siltala.)

- Leena Kolehmainen

  • No labels