Skip to end of metadata
Go to start of metadata
Mitä vastaat: Kysymys 1

Kun toisen maailmansodan saksalaisilta upseereilta tiedusteltiin, miksi he olivat tappaneet mm. juutalaisia keskitysleirissä, he vastasivat usein: Se oli käsky. Miten keskitysleirin johtajan olisi pitänyt menetellä? Perustele.

Mitä vastaat: Kysymys 2
Terveellä ihmisellä on täysi vastuu elämästään. Onko hänellä myös oikeus päättää kuolemastaan? Onko itsemurha vain ihmisen oma asia? Voiko sanoa, ettei sitä saa tehdä? Onko jokaisella oikeus itsemurhaan? Perustele.
Nettisivu

Millä nettisivulla olisi tähän liittyvää pohdintaa tai mikä toimisi esimerkkinä?

  • No labels

25 Comments

  1. Anonymous

    Opiskelijat 175533 ja 298677

    Kysymys 2:

    Kysymys on todella kaksipiippuinen. Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan, mutta toisaalta itsemurha vaikuttaa moniin ihmisiin ja koko yhteisöön. Itsemurha on niin lopullinen teko, eikä sitä voi saada tekemättömäksi. Itsemurhaa suunnitteleva henkilö ei ole todennäköisesti kykenevä ajatelemaan selkeästi, eikä pysty näkemään realistisesti muita vaihtoehtoja. Toisaalta kellään ei ole oikeutta tuomita itsemurhan tehnyttä tai syyllistää läheisiä koska ihmisten kokemukset ovat niin subjektiivisia, ettei niitä voi muut ymmärtää.

  2. Anonymous

    Kysymys 1: Oletan, että keskitysleirin johtajilla ei ollut juuri vapauksia vaikuttaa juutalaisten kohteluun ainakaan niin pitkälle, että kohtelusta olisi saatu inhimillistä. Jos he olisivat kohdelleet juutalaisia niin kuin me nyt toivoisimme, olisivat he ainakin menettäneet työnsä, ja kenties päänsäkin. Keskitysleirien johtajien olisi siis pitänyt toimia siten, että kärsimys leireissä olisi ollut mahdollisimman vähäistä, kuitenkin toimien siten, että heitä ei korvattaisi julmemmilla johtajilla.

     

    Kysymys 2: Mielestäni jokaisella on oikeus itsemurhaan. Jos ihmisellä on läheisiä, he luultavasti kärsivät itsemurhasta, joten siinä mielessä se ei ole vain hänen oma asiansa, vaikka hänellä silti oikeus siihen on. Itsemurha on asia, jota on lähes mahdotonta kontrolloida, joten ihminen, joka on päättänyt sen tehdä, tekee sen muiden mielipiteistä huolimatta. Tästä johtuen itsemurhan kieltäminen on mielestäni turhaa, vaikka ymmärrän kyllä, jos ihminen vastustaa sitä tunnustuksellisista syistä, tai pelosta että joku läheinen sellaisen tekee.

     

    Nettisivu: https://www.tiede.fi/keskustelu/34643/ketju/itsemurha_ja_sen_moraalinen_oikeutus

  3. Anonymous

    Ja hetki sitten postanneen anonyymin opiskelijanumero on: 283050

  4. Anonymous

    Opiskelijat 175533 ja 298677

    Kysymys 1:

    Johtajien toiminta keskitysleireillä ei tietenkään ollut missään tapauksessa oikein tai hyväksyttävää. Sen ajan Saksassa puhuttiin kuitenkin totuutena rotuopista, joka oikeutti juutalaisten tuhoamisen. Keskitysleirien johtajat ovat siis todennäköisesti ajatelleet toimivansa oikein. Toisaalta he eivät olisi voineet asettua yleistä käskyä vastaan, sillä he olisivat todennäköisesti joutuneet perheidensä kanssa itse tapetuiksi. Keskitysleirien toiminta on ollut niin julmaa ja epäinhimillistä, että nykypäivän ihminen ei pysty sitä käsittämäänkään puolin tai toisin. 

    Kysymykseen on oikeastaan mahdotonta vastata. Emme voi ymmärtää sen ajan vallitsevaa ajatusmaailmaa. Tappaminen on tietysti ehdottoman väärin, mutta itsensä ja läheisten suojeluvietti on niin suuri, että se on pakottanut näihin äärimmäisiin toimiin.

  5. Anonymous

    Kysymys 1: Minä en ole eläissäni kokenut todellista kärsimystä tai kohdannut sellaista valintatilannetta, joka ei kuuluisi luonnostaan ihmiselämään. Siksi pidänkin eettisesti arveluttavana alkaa ohjeistamaan ketään todellisessa eettisessä kriisitilanteessa, jossa olot ovat minulle käsittämättömät. Ohjeistan kuitenkin: Marttyyrien esimerkin mukaisesti totuus ei pala tulessakaan, eikä väärin pidä toimia näin merkittävissä kysymyksissä sillä perusteella, että oma henki on vaarassa.

    Kysymys 2: Elämää ja kuolemaa koskevissa kysymyksissä ihminen on heikoilla. En koe, että osaisin vetää rajapintaa siihen, milloin esimerkiksi eutanasia tulee oikeutetuksi. Eettisesti tutkien ja perustellen eutanasiaa voidaan pitää monessakin tilanteessa suoranaisena ihmisoikeutena. Onko ihmisen etiikka ja ihmisoikeus kuitenkaan yhtäläinen Jumalan oikeuden kanssa? Minä uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan, uskon, että Jumalalla on valta lopettaa mitkä tahansa ihmisen kokemat kivut. Jollei Jumala siis vapahda ihmistä, en koe voivani päättää omaa tai toisen ihmisen elämää oman inhimillisen ymmärrykseni perusteella, koska ajattelen Jumalan vastaavan ihmisen elämästä ja kuolemasta.

    Opiskelijanrot: 298097, 283442

  6. Anonymous

    Opiskelijanumero 290869

    Kysymys 1 

    Vaikka jokainen sisimmässään tietää, että tappaminen on ehdottomasti väärin, keskitysleirin johtajat ovat todennäköisesti olleet aivopestyjä kyseiseen kamalaan toimintaan. Heitä myös todennäköisesti kiristettiin. Jos johtajat olisivat kieltäytyneet tappamasta, he olisivat todennäköisesti itse joutuneet teloitukseen. Käskyn mukaan tuli toimia tai oma henki oli vaarassa. Jos johtajat olisivat kieltäytyneet tappamasta, heidän tilalleen olisi todennäköisesti tullut "tehokkaampi" johtaja, joka olisi suostunut tappamaan. Ehkä keskitysleirien johtajat olisivat voineet olla tehottomia johtajia ja minimoida uhrien määrät mahdollisimman pieniksi. 

    Kysymys 2

    Tämä on todella vaikea kysymys. Tappaminen on ehdottoman väärin. Toisaalta itsemurhan tekeminen on ihmisen oma asia ja jokaisen elämä on jokaisen oma elämä. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta elämästään ja tuntuu väärältä, että ihminen joutuisi elämään äärimmäisen tuskan kanssa. Itsemurha kuitenkin koskettaa myös monia muita ihmisiä, eikä vain itse itsemurhan tehnyttä. Läheisille tulee varmasti kamala syyllisyys ja tuska siitä, että heidän läheisensä on päätynyt äärimmäiseen ratkaisuun ja tehnyt itsemurhan. On hankalaa sanoa sitä, että voiko sanoa, ettei itsemurhaa saa tehdä. Toisaalta jokaisen elämä on jokaisen oma elämä, mutta toisaalta teko tuottaa tuskaa läheisille. 
    Hyvä kysymys on myös se, tulisiko eutanasia oikeuttaa. Monilla on pelko elämän loppuvaiheen kivuista ja kärsimyksistä, toimintakyvyn menettämisestä sekä elämän arvottomuuden kokemuksesta. Onko ihmisellä itsemääräämisoikeus suhteessa kuolemasta päättämiseen? Tulisiko kunnioittaa ihmisarvoa ja elämää vai lievittää kärsimystä? Nämä kuolemaan liittyvät kysymykset ovat vaikeita kysymyksiä, jotka useissa tapauksissa ylittävät jopa ihmisen käsityskyvyn.

    Nettisivu

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/12255448/eutanasia-oikein-vai-vaarin

  7. Anonymous

    Opiskelijanumero 290961

    Kysymys 1: Toisen maailmansodan natsiupseereilla oli erikoistilanne, jossa he joutuivat valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon väliltä. On selvää miksi upseerit tekivät mitä tekivät, sillä ryhmäkuri ja tilanteen muut mutkikkuudet lopulta tuo omankin mieleni tilanteeseen, jossa tekisin kuin ylempää käsketään. Tämän voisi kokea hyvin egoistisena, mutta näen sen enemmänki naturaalisena utilitarisminä, sillä yleisen kärsimyksen määrä on pienempi, jos upseeri itse ei joudu vastaamaan tottelemattomuudesta. Miten minä näen tilanteen, niin harmillista kuin se onkin, ei leiriläisillä lähtökohtaisesti ollut enää mitään mahdollisuuksia.

    Kysymys 2: Itsemurha on mielestäni täysin ihmisen oma asia, vaikka jokaisen on pyrittävä tiedostamaan sen tuoma yleinen kärsimys. Ultilitarismin kannalta (jota itse melko vahvasti kannatan) on hankala sanoa onko yksittäisen ihmisen olemassaolokärsimykset kovemmat, kuin usean ihmisen kärsimykset läheisen poistuessa äkillisesti. Tilanteessa on liikaa muuttujia. Kuitenkin mielestäni on lähtökohtaisesti niin, että jokaisella on itsemääräämisoikeus omasta kehostaan ja mielestään, eikä toinen voi missään tapauksessa ohittaa tätä käskyvaltaa, jos henkilö on normaalin tietoisuuden tilan lomissa.

  8. Anonymous

    Opiskelijanumero 299214

    Kysymys 2: Mielestäni itsemurha on jokaisen ihmisen oma asia. Varsinkin siinä tapauksessa jos ihminen on niin vakavasti sairas eikä hoitokeinoa ole, itsemurha on tällaiselle ihmiselle mahdollisesti ainoa vaihtoehto päästä kivuista ja säryistä. Toki itsemurha yleensä aina tulee lähipiirille yllätyksenä ja se satuttaa. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää elämästään ja kuolemastaan.

  9. Anonymous

    Kun toisen maailmansodan saksalaisilta upseereilta tiedusteltiin, miksi he olivat tappaneet mm. juutalaisia keskitysleirissä, he vastasivat usein: Se oli käsky. Miten keskitysleirin johtajan olisi pitänyt menetellä? Perustele.

     

    Opiskelijanumero: 294632

    Kysymys 1: Minun mielestäni tämä vastaus, jonka he ovat antaneet on täysin ymmärrettävä. Itse ajattelen, että teoriassa he joutuivat tekemään valinnan kahden todella huonon vaihtoehdon välillä ja on täysin ymmärrettävää, että he toimivat, kuten toimivat. Ymmärrän heidän toimintansa, koska käytännössä heillä ei ollut edes vaihtoehtoja, joista valita. Ongelmana on se, että tällaisessa järjestelmässä kuin keskitysleirijärjestelmä, ei yksittäisen ihmisen kieltäytymisellä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä ja uskon, että upseerit ovat kokeneet, ettei ole olemassakaan vaihtoehtoisia tapoja toimia kuin se, mihin käsky käy.

     

  10. Anonymous

    Opiskelija nro 288782: Kun luennolla keskusteltiin aiheesta, joku mainitsi, että hänestä on väärin se arvostelu ja suoranainen viha, joka itsemurhan tehneisiin usein jälkikäteen kohdistuu. Olen samaa mieltä.  Heille kuuluu sääli ja myötätunto, sillä he kokivat helvettinsä jo tässä maailmassa. Jossain vanhassa rukouksessa rukoillaan tähän tapaan: "Sääli kuolleita ja anna eläville onni ja rauha." 

  11. Anonymous

    Opiskelija nro. 298331 Kysymys 1. Mielestäni upseerit toimivat pakon edessä. Jos he eivät olisi tehneet työtään, niin heidät olisi tapettu ja otettu tilalle joku, joka olisi ollut valmiimpi tekemään työn. Miten ikinä tätä kysymystä miettii niin koskaan mitään "oikeaa" vastausta ei voi saada, kaikki vaihtoehdot ovat erittäin huonoja. Me emme kuitenkaan tiedä näiden upseerien taustaa. Oliko heillä esimerkiksi perhettä, jonka myötä heidän valintansa olisi ollut erilainen. Sodassa ei ole oikein omia vaihtoehtoja tai omia mielipiteitä. Ei voida kuitenkaan miettiä etteikö heidän tekonsa oikeuta heitä olemaan katumatta tai poista heiltä vastuuta vaikka oltiinkin sodassa.

    1. Anonymous

      You are not logged in. Any changes you make will be marked as anonymous. You may want to Log In if you already have an account. You can also Sign Up for a new account.
  12. Anonymous

    Opiskelijanro: 290901

    Keskitysleirinjohtaja toimi käskyjen mukaan. Yksilötason toiminta, käskyjen noudattaminen, oli siis oikein. En näe mitään syytä sille, että keskitysleirin johtajan olisi pitänyt toimia jollakin muulla tavalla. Varsinkin, jos/kun oman hengen menettäminen olisi ollut toinen vaihtoehto, kuten yllä on mainittu. Olisiko tietoisesti pitänyt nousta käskyjä vastaan ja aiheuttaa kuolema itselleen? Eikö itselleen kuoleman tuottaminen olisi myös ollut tappamista, eli väärin? Väärin oli sen tahon toiminta, joka antoi käskyn tappaa, ei keskitysleirin johtajan toiminta. Hän vain teki työtään, eikä työn tekeminen sinänsä ole väärin.

    Terveellä ihmisellä on täysi vastuu elämästään, eikä kukaan terve ihminen halua tietoisesti tappaa itseään. Jos "oikeudella päättää kuolemastaan" tarkoitetaan vaikkapa oman elämänsä viimeisiä hetkiä koskevaa (saatto)hoitotestamenttia, se on oikein, jos henkilö oli täysin terve sen tehdessään. Itsemurha on mieleltään sairaan henkilön teko ja se koskettaa paitsi henkilöä itseään, myös hänen läheisiä ihmisiä. Jokaisella on oikeus tehdä, mitä haluaa, eikä ketään voida estää tekemästä itsemurhaa, jos hän niin haluaa, mutta ei se silti myöskään tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi tehdä itsemurhaa. Silti, jos tietää jonku itsemurha-aikeista, tämä tulisi pyrkiä pysäyttämään ja tämän jälkeen auttaa saamaan hänen mielensä kuntoon. Ei myöskään ole oikein katsoa vierestä, kun joku tappaa itsensä. Terveet ihmiset eivät tahdo tehdä itsemurhaa.
  13. Anonymous

    Opiskelijanumeroni 283998

    Kysymys 1:

    Olen itse lukenut paljon toisen maailmansodan aikasista keskitysleireistä ja vieraillut myös yhdessä leirin paikalle tehdyssä museossa muutama vuosi sitten. Mielestäni keskitysleirien johtajilla oli valittavanaan kaksi todella surkeaa vaihtoehtoa, josta olisi pitänyt pystyä hyvin perustein valitsemaan se pienempi paha. "Se oli käsky" - vastaus on varmasti heidän mielestään oltu hyvin perusteltu sillä, että he toteuttivat työnkuvaa, johon heidät oli koulutettu ja koittivat näin välttää sen toisen pahan, eli todennäköisen kuolemantuomion itselleen ja läheisilleen. Kuten jo aikaisimmissakin kommenteissa on todettu, olisi ollut hyvin todennäköistä, että heidän tilalleen olisi otettu sitten joku muu joka olisi suostunut suorittamaan tehtävän. Sotatilanteissa on kuitenkin niin, että voittaja määrittää sen, mikä on oikein, vaikka tällaisessa tilanteessa emme voi tietää mitään keskitysleirijohtajien omasta elämästä ja siitä, millä perustein he ovat valintansa tehneet.  Keskitysleirijohtajien olisi mielestäni pitänyt pyrkiä totetuttamaan työnsä sitten niin, että ihmisillä olisi kuitenkin ollut leireissä parhaat mahdolliset mahdollisuudet selviytyä, jos heitä on siellä kerran ollut pakko pitää.  Tässä kysymyksessä pitäisi mielestäni kuitenkin kyseenalaistaa enemmänkin niitä tekijöitä, jotka ovat antaneet mahdollisuuden tällaisen tilanteen kehittymiseen ja keskitysleirien muodostamiseen.  Muistaakseni Einstein on sanonut, että maailma ei ole vaarallinen niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden, jotka antavat sen tapahtua. 

    Kysymys 2:

    Mielestäni ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään. Voisi kuitenkin ajatella, että jos ihminen ei itse ole terve, hän ei kyseisen vointinsa vuoksi ole kykeneväinen päättämään omasta elämästään ja elämänratkaisuistaan. Vaikka en tiedä mitään tilastollista tietoa aiheesta, en usko itsemurhan yleensä olevan sellainen päätös, jonka pohtimiseen ei ole mennyt kauaa. Vaikka ihminen olisikin  jollain tavalla sairas, uskon itsemurhan olevan enemminkin seurausta jostain pidemmän aikaa kestäneestä tilanteesta, jolle ihminen ei koe mitään olevan tehtävissä. Ihminen voi päättää omasta elämästään itse, vaikka se satuttaisikin hänen läheisiään ja tulisi aivan yllättäen. Itsemurhan tekevä satuttaa läheisiään, mutta ei itsemurhan tekemistä voi kontrolloida kukaan muu kuin ihminen itse. Voisi kuitenkin toivoa jokaisen löytävän jostain sitä taistelutahtoa selviytyäkseen mistä tahansa tilanteesta, ennen kuin päätyisi harkitsemaan oman elämänsa lopettamista. 

  14. Opiskelijanumero: 291746

    Kysymys 1: Keskitysleirin johtajien olisi tullut toimia niin, että mahdollisimman paljon hyvää tapahtuu heidän toimiensa kautta. Mitä se käytännössä tarkoittaa on vaikea sanoa, mutta varmasti heillä oli mahdollista vaikuttaa lierin elinolosuhteisiin ja näin niistä ainakin olisi pitänyt mahdollisimman hyvät luoda. Olen nähnyt juutalaisten haastatteluja, joissa he kertovat, että heidän keskitysleirillään oli esimerkiksi elokuvateatteri jossa natsit esittivät omia elokuviaan ja toinen kertoi, että he saivat luoda oman konsertin joilla esiintyivät jne. En tiedä ovatko tällaiset kokemukset keskitysleireillä kovin yleisiä, mutta selkeästi ainakin jollakin niistä leirin johtaja todella pyrki luomaan hyviä tai ainakin parempia olosuhteita niissä oleville juutalaisille.

     

    Kysymys 2: Lähtökohtaisesti ihmisen elämä on pyhää ja ihmisellä ei tulisi olla oikeutta riistää elämää ei itseltään eikä muilta missään tilanteessa. Tämä ei tarkoita, etteikö tällainen toiminta olisi ymmärrettävää ja se ettei tuollaisella henkilöllä ole välttämättä samanlaista arvopohjaa, jossa hän ajattelisi oman elämänsä pyhäksi. Tiedän kuitenkin useamman tapauksen, jossa juuri se, että ihminen on pitänyt elämää pyhänä ja luottanut Jumalaan on ollut se ainoa asia joka on estänyt itsemurhan tekemisen kun koko elämä muuten on ollut täyttä helvettiä. Nuo ihmiset eivät sitä päätöstään kyllä kadu nykyään...Minusta siis voi sanoa ettei itsemurhaa saisi tehdä. Kuitenkin ymmärrän itsemurhan tekijöitä ja en lainkaan vihaa heitä sen päätöksen tähden. Itsekin itsetuhoisia ajatuksia aikoinaan ollut, niin tiedän kuinka silloin ei paina moni asia elämässä eikä huomaa kyllä ajatella välttämättä sitä kipua, jonka tuolla teolla muille voi aiheuttaa. Koskettavaa katsottavaa tähän on kun kirjoittaa youtubeen: "golden gate bridge survivors".

     

     

  15. Anonymous

    Opiskelijanumero 292208


    Kysymys 2

    Jokaisella ihmisellä on oikeus itsemurhaan jos ihminen kokee, ettei hän enää pysty elämään tätä elämää. Syitä elämänhalun menetykseen on monia ja lukuisia, eikä yksikään niistä ole vähäteltävämpi kuin toinen. Me menemme rikki eri asioista. Sanotaan että ihmisellä on vain kaksi pakkoa tässä elämässä: syntyä ja kuolla. Me emme voi itse päättää omasta syntymästämme, joten miksi emme saisi päättää omasta kuolemastamme? Mielestäni on kohtuutonta sanoa ettei ihmisellä voi olla oikeutta päättää omasta kuolemastaan. Silloinhan näin sanova ihminen asettaa itsensä korkeampaan asemaan itsemurhaa toivovaan nähden. Vaikka niinsanotusti Jumala on meidät kaikki luonut ja olemme syntyneet Jumalan tahdosta, niin Jumala on myös se joka on antanut meille vapaan tahdon ja ennenkaikkea, hän on antanut meille mahdollisuuden kuolla. Jos Jumala niin haluaisi pitää kaikki rakastamansa ihmiset hengissä, niin silloin me emme voisi kuolla. 
    Itsemurha vaikuttaa aina läheisiin, mutta se on samalla yksilön oma päätös. Itsemurhan tehneitä pidetään itsekkäinä siitä, että he ovat jättäneet läheisensä kärsimään. Onko itsekkyyttä sitten se, että ottaa elämänsä mahdollisesti ensimmäistä kertaa omiin käsiinsä ja repii itsensä vapaaksi muiden ihmisten vallasta? Loppuviimein vain yksilöllä itsellään on lupa päättää omasta kohtalostaan, niin hyvässä kuin pahassa. Itsemurhan tehneitä ei pitäisi sääliä eikä myöskään syyttää itsekkyydestä, vaan mikäli mahdollista, heidän tarinoistaan tulisi yrittää ottaa oppia ja auttaa niitä, jotka ovat putoamassa kuiluun josta minkäänlainen apu ei heitä voi enää pelastaa. 

  16. Anonymous

    Opiskelijanumero: 289924

    Kysymys 1:

    Nykyisen oikeuskäsityksen ja oikea-käsityksen mukaan johtajien olisi ehdottomasti pitänyt kieltäytyä tappamasta juutalaisia. Se on ihan selvää. Se, että he eivät tehneet, saattoi tuntua silloin siinä hetkessä aivan oikealta. Taustalla olivat kuitenkin sellaiset voimat, jotka olivat aloittaneet toisen maailmansodan. Johtajat olisi heidän kieltäytyessään todennäköisesti mestattu varoittavina esimerkkeinä kapinallisten toiminnasta. Heidän olisi kuitenkin pitänyt pyrkiä parantamaan juutalaisten oloja keskitysleireillä niin, että heillä olisi ollut edes jonkinlaiset olot niillä.

    Kysymys 2:

    Kysymyksellä on kaksi puolta. Joakisella ihmisellä on oikeus päättää itsestään ja omasta hengestään. Tällä perusteella jokaisella olisi oikeus itsemurhaan niin halutessaan. Toisaalta taas jokainen ihminen on osa monen ihmisen elämää ja hänen itsemurhansa vaikuttaisi myös heihin. Jokaisen ihmisen tulee ajatella omien tekojensa vaikutusta myös toisten elämään oman lisäksi. Jokaisella ihmisella on oikeus itsemurhaan, mutta se ei ole oikein, koska sillä vaikuttaa todella monen elämään eikä se minusta ole lopulta mikään ratkaisu ongelmiin vaan pakotie niistä.

  17. Anonymous

    Opiskelija 291535

     

    Kysymys 1: Kuten aiemmissa vastauksissa on käynyt ilmi, upseereiden toiminta ei ole ollut hyväksyttävää tai oikein. Kuitenkin koen, että ihminen on itsekäs ja mikäli oma henki on vaarassa, pyrkii ihminen tekemään miltei mitä tahansa säästääkseen sen. Osa ihmisistä oli kasvanut kyseiseen aikaan ja heidät oli aivopesty kyseiseen toimintaan ja tuhoamaan vihollinen. Olen kuullut, että sodassa vastapuolella taistelevista ei ajatella, että he ampuvat ihmisiä vaan nämä viholliset ovat vain vihollisia. Uskon, että samalla tavalla 1930-luvun Saksassa juutalaiset ovat olleen "vain vihollisia" saksalaisille. Uskon, että mikäli upseerit olisivat kieltäytyneet toiminnasta, olisivat saksalaiset joka tapauksessa saaneet jonkun heidän tilalleen. 

  18. Anonymous

    Opiskelijanumero: 299170


    Kysymys 1: Lukematta edellisiä kommentteja aiheesta, mielestäni toisen maailmansodan saksalaisten upseerien teot ovat olleet vääriä ja todella julmia. On vaikeaa olla ottamatta kantaa kristillistä näkökulmaa, kun mietitään viattomien ihmisten tappamista sodassa. Kun luterilaisille opetetaan Raamatussam että tappaminen ei ole oikein niin mikä tekee sodassa vihollisen tappamisen oikeaksi? Sota on äärimmäinen tilanne ja siihen kuuluu toisen ihmisen tappaminen mutta yleensä molemmat osapuolet pystyvät puolustautumaan ja sitä kautta puolustamaan itseään asein. Juutalaiset keskitysleirin vangit eivät pystyneet puolustautumaan. Upseerit tappoivat viattomia vankeja aivan raakalaismaiseen tapaan. Mielestäni upseerien kommentti "Se oli käsky" on naurettava. Ei se anna lupaa tappaa viatonta ihmistä. Upseerit ovat syyllistyneet murhiin ja he ovat vastuussa omista teoista. Ei voi siirtää vastuuta ylemmälle taholle.


    Kysymys 2: Kysymys alkaa "Terveellä ihmisellä on täysi vastuu elämästään". Mielestäni itsemurhaa ajatteleva ihminen ei voi hyvin. Yleensä voi varmaan puhua masentuneesta ja itsetuhoisesta ihmisestä eli sairaasta. Tärkeintä olisi huomata se että missään olosuhteissa itsemurha ei ole oikein. Vain Jumalalla on vastuu päättää elämästä ja kuolemasta. Ihminen ei voi alkaa leikkimään Jumalaa ja tappaa itsensä kun elämä tuntuu kurjalta. Itsemurhaa suunnitteleva pitäisi ohjata hoitoon ja yrittää saada hänelle elämänhalu taas takaisin. Omaiset ja läheiset joutuvat kärsimään yhden henkilön omasta päätöksestä lopun elämän jos itsemurha olisi oikeutettu tapa päättää elämä.

  19. Anonymous

    289916

    Kysymys 1: Kysymyksen on hankalampi vastata näin ulkopuolisena, mutta heti ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen, että heidän olisi pitänyt toimia käskyjen vastatisesti. Tämä olisi johtanut heidän eliminointiinsa ja heidän tilalleen oltaisiin hankittu uudet upseerit. Lopputulos olisi näin saattanut olla joka tapauksessa sama, mutta upseerit olisivat toimineet "älä tapa" käskyn mukaisesti. 

    Kysymys 2: Kysymys on hankala. Jos ihmisellä itsellään ei ole oikeutta päättää omasta elämästään, niin kenellä se sitten on? Mielestäni se kuuluu jokaiselle itselleen. Tietysti jos joku tekee itsemurhan se vaikuttaa myös moniin muihinkin ihmisiin ja itsemurha on mielenterveyden heikkenemisen lopputulosta. Mutta voidaanko silti sanoa, että itsemurhan tehneellä ei olisi ollut oikeutta siihen?

  20. Anonymous

    Opiskelijanumero: 291246

    Kysymys 1: 

    Kaikenlaiset julmuudet ja ihmisten tappaminen on tietysti väärin. Keskitysleireillä olleille upseereille oli varmasti jo 10vuoden ajan syötetty propagandaa kun natsit olivat alkaneet saada jalansijaa hallinnosta. Propaganda pyrki saamaan mm.juutalaiset näyttämään heidän silmissään viha- ja vastenmielisiltä, joilla ei juuri ihmisarvoa ollut. Uskon, että tuollaisten tekojen salliminen ja käskyjen noudattaminen on vaatinut vihaa vankeja kohtaan, siitäkin huolimatta, että itsellä olisi ollut pelkoa joutua ammutuksi, mikäli ei toimisi käskyjen mukaisesti. SS:n sotilaille käskyjen ja nokkimisjärjestyksen noudattaminen oli vielä erittäin korostettua ja tärkeää. Jos johtajalla kuitenkin oli myötätuntoa vankeja kohtaan, hän olisi voinut pyrkiä hankkimaan ravintoa ja olemaan tappamatta ihmisiä sillä periaatteella, että työntekijöinä he olisivat kolmannelle valtakunnalle arvokkaampia ja näin ollen ihmisillä olisi voinut olla enemmän toivoa selviytyä. 

     

    Kysymys 2:

    Minulle ihmiselämä on pyhä ja jokainen sellainen myöskin arvokas. Jokaisella on oikeus elää ja ihmisellä ei tulisi olla oikeutta päättää siitä, kenen elämä ei elämisen arvoinen ole. Itsemurhaa hautova ihminen on poikkeuksetta masentunut ja masennus on vakava sairaus, johon ihmiselle pitäisi pystyä tarjoamaan apua.  Se, että kuolemaan johtanut sairaus on psyykkinen, on vaikea asia monille käsittää, sillä ihmisillä voi olla harhaluuloja siitä, että sairaus olisi jotenkin "vähemmän todellinen" kuin jokin somaattinen eli fyysinen sairaus kuten esim.syöpä. Näin itsemurhaan päätynyttä ihmistä kohtaan ei tulisi kohdistaa vihamielisiä ajatuksia, vaikka niitä varmasti ikävän ja eronhetkellä tuleekin, sillä itsemurha on kuitenkin lähes poikkeuksetta shokki omaisille, vaikka se olisikin ollut "odotettavissa".

     

    https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsemurhien-ehk%C3%A4isy/miten-auttaa-itsemurhaa-harkitsevaa

  21. Anonymous

    Kysymys 1: keskitysleirin johtajien toiminta oli väärin ja sitä ei missään nimessä tulisi hyväksyä, mutta ajatellen sen ajan pääjohtajia, ei upseereilla tainnut olla valinnanvaraa siitä, mitä olisivat tehneet, sillä he olisivat mahdollisesti kieltäytyessään joutuneet itse kokemaan saman. Tämä käsky ei oikeuta tappamaan viattomia ihmisiä, mutta ymmärrän heitä omalla tavallaan siinä, että pelko omasta kuolemasta saattoi olla hyvinkin suuri.

     

     

     

    Kysymys 2: Koen että jokaisella ihmisellä on oikeus itsemurhaan jos hän ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi. On kuitenkin tärkeää ajatella niin, että itsemurhaa suunnitteleva ihminen tarvitsee tukea ja apua, eikä välttämättä pärjää itse. Itsemurha kuitenkin tuottaa paljon harmia ja surua lähipiiriin, joten vaikutus on hyvin laaja. En kuitenkaan pystyisi sulkemaan pois sitä ajatusta ettei itsemurhaa haluava ihminen voisi sitä tehdä.

     

     

     

    Opiskelijanumero 290354

  22. Anonymous

    Kysymys 1: Tässä kysymyksessä tulee ajatella tilannetta sotilaana. Suomenkin armeijassa uusille alokkaille opetetaan ja tehdään totaalisen selväksi, että auktoriteettiä tulee totella. Jos tällainen ajattelumalli tulee selkärangasta, ei sotilas välttämättä edes harkitse käskyn olevan väärin. Jos hän kuitenkin kyseenalaistaa käskyn, mutta muut noudattavat sitä, ei hän välttämättä uskalla tuoda näkökantaansa esille tai luulee olevansa väärässä. Usein on liiankin helppoa sanoa ulkopuolisena, että sotilaiden olisi pitänyt tietää tekojen olevan väärin, mutta silloin ei pystytä ymmärtämään sotilaan tilannetta. Jos natsi-Saksassa ei totellut käskyjä, ei joutunut vain itse ongelmiin vaan myös läheiset ja ystävät saattoivat joutua vaaraan. Kuinka moni oikeasti pistää tuntemattoman hyvinvoinnin etusijalle jos oma henki ja perhe joutuu vaaraan? Jos keskitysleirin johtaja yrittäisi vapauttaa kaikki vangit, hän todennäköisesti jäisi hyvin pian kiinni ja näinollen pahentaisi tilannetta niin omalta kuin vankienkin kannalta. Ainoa mahdollisuus yrittää auttaa olisi estää vapaiden juutalaisten ja toisinajattelijoiden kiinnijääminen, mitä moni tekikin.

    Mielestäni yksittäisiä sotilaita ei tulisi syyttää sodan kauhuista ellei pystytä todistamaan, että he suorittivat omasta tahdostaan tarpeetonta tuskaa ja tekivät pahaa täyttääkseen omat sadistiset halunsa. Sotilaat eivät myöskään taatusti ajatelleet olevansa pahoja vaan he toimivat aatteidensa mukaan. Näinollen myöskään keskitysleirin johtajaa ei tulisi tuomita sen takia, ettei hän päästänyt vankeja vapaaksi, sillä tilanteen taustalla oli muutakin kuin mustavalkoinen näkemys siitä, että hänen olisi tullut vapauttaa vangit jos hän halusi tehdä oikein.

    Kysymys 2: Moni ajattelee itsemurhasta puhuttaessa, että elämä on lahja Jumalalta ja sen vuoksi pyhä. Kuitenkin on myös näkökulma, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on tarkoitus. Entä jos itsemurhan tehnyt saa jonkun toisen hakeutumaan hoitoon ja puhumaan siitä, kuinka saada apua? Entäpä jos itsemurhan tehneen tarkoitus oli päättää päivänsä oman käden kautta, jotta tämä tämän tapahtuman pohjalta syntyisi jotain suurempaa hyvää?

    Kuvitellaan henkilö, joka on vaikkapa joutunut onnettomuuteen, jonka seurauksena hän on jatkuvasti suurissa kivuissa. Lääkkeet eikä hoito auta. Ainoa asia, jota hän pystyy ajattelemaan, on kipu. Se uuvuttaa ja vie kaiken ilon elämästä. Hoidot ovat kalliita ja läheiset uupuvat. Näinollen kipu ei rasita vain yksilöä vaan koko lähipiiriä, mikä monesti saa jopa rakkaimmat ihmiset toivomaan, että sairas pääsisi tuskistaan. Jos hän tekisi itsemurhan, se ei ainoastaan päästäisi häntä tuskistaan vaan myös lähipiiri vapautuisi taakastaan. Miksi hänen tulisi kärsiä jatkuvasti ja satuttaa rakkaitaan vain siksi, että hän voisi elää pitempään?

    Puhuin fyysisestä kivusta, mutta monesti ihminen voi kärsiä aivan yhtä paljon henkisesti. Moni ei ajattele tätä, sillä myös Suomessa on vallinnut pitkään usko, etteivät mielisairaudet ole oikeita sairauksia vaan esimerkiksi masennuksesta voi parantua pelkästään piristymällä ja ajattelemalla iloisia asioita. Mielisairaudet on myös koettu tabuina eikä niistä puhumista ole pidetty sopivana. Tämä taas aiheuttaa sen, että ne joilla on mahdollisuus parantua, eivät uskalla tai osaa hakea apua ajoissa.

    Minusta ihmisellä on oikeus itsemurhaan, mutta sen tulisi olla aivan viimeinen keino kun kaikki muu on jo kokeiltu ja se ei aiheuta vaaraa toisille. Vaikka se ei koske ainoastaan yksilöä, kenenkään ei tulisi joutua kärsimään jatkuvasti ilman toivoa parantumisesta. Monesti itsemurhan yritys on kuitenkin avunpyyntö, minkä vuoksi turhia itsemurhia tulisi pyrkiä ennaltaehkäisemään.

    Opiskelijanro. 292497

  23. Anonymous

    Opiskelijanumero 289919

    Kysymys 1

     

    Tilanteessa ei juurikaan olisi voinut menetellä toisin. Jos keskitysleirin johtaja ja upseerit olisivat alkaneet kapinoida ylhäältä tullutta käskyä, olisi heidät yksinkertaisesti poistettu tehtävistään ja tilalle olisivat tulleet käskyille kuuliaisemmat ihmiset ja tappaminen olisi jatkunut ehkä jopa vieläkin pahempana.. Ainoa mitä keskitysleirin johtaja ja sotilaat olisivat pystyneet tekemään, olisi ollut keskitysleiriläiselle inhimillisyyden osoittaminen silloin kuin se olisi mennyt vielä käskyjen tottelemisen sisällä eikä sitä olisi voitu tulkita tottelemattomuutena.

     

    Kysymys 2

     

    Mielestäni ihmisellä on oikeus päättää omasta kuolemastaan, koska ihmisen oma elämä ja sen päättyminen ovat harvoja niitä asioita mihin ihmisellä itsellään on jotain valtaa. Kuitenkaan tämä ei tee itsemurhasta täysin ihmisen omaa asiaa, sillä se koskettaa ihmisen läheisiä vielä pitkään tämän kuoleman jälkeen. Mielestäni kuitenkin on väärin sanoa että sitä ei saa tehdä tai että itsemurhan tekeminen on itsekäs teko – jo pelkästään siitä lähtökohdasta, että ihminen joka miettii itsemurhaa ei todellakaan saa elämäniloaan tai haluaan jatkaa eteenpäin jos ympärillä olevat lisäävät syyllisyyden taakkaa kertomalla kuinka itsekäs näitä asioita miettivä tai suunnitteleva on; ei ole ihmistä joka haluaisi kuulla, että vielä kuolemassakin ja sen jälkeen on tuottanut pettymyksen tai ajatellut vain itseään.

    Vaikka sana 'oikeus' itsemurhassa tuntuukin vieraalta, on mielestäni ihmisellä todella oikeus päättää kuolemastaan – oli se itsemurha tai eutanasia. Perustelen tämän sillä, että kukaan ihminen ei voi mennä sanomaan toiselle kuinka pitää jaksaa jaksaa aina seuraavaan päivään tai että elämä on aina elämisen arvoista – näin ei saisi sanoa ainakaan omasta mielestäni. Ihminen voi toista kohtaan olla empaattisesti läsnä toisen tuskissa ja kivuissa, ja jakaa sitä henkistä taakkaa mitä toinen kokee. Kuitenkaan kukaan ei voi asettua niin vahvasti toisen asemaan, että kokisi täysin sen mitä toinen ihminen kokee, tai todella ymmärtäisi miltä toisen lohduttomuus ja voimattomuus tuntuu, tai minkälaista esimerkiksi parantumattomien sairauksien (niin fyysisten kuin mielenterveydellisten) kanssa eläminen niitä sairastaville todella on. Jos ihmisen ainoa syy jatkaa elämäänsä perustuu toisten ihmisten odotuksiin ja menettämisen pelkoon, on mielestäni tärkeä pohtia uudelleen: kuka tai ketkä todella olevat itsekkäitä tämänlaisissa tilanteissa? Tästä kaikesta johtuen mielestäni on väärin kenenkään sanoa toiselle kuinka itsemurhaa ei saa tehdä tai kuinka ihmisellä ei ole oikeutta päättää kuolemastaan.



  24. Anonymous

    Opiskelijanumero 289920

    Kysymys 1: Kysymys on eettiseltä kannalta todella hankala. Voidaan sanoa, ettei tappaminen ole missään tilanteessa oikein, mikä tuomitsisi upseerien toiminnan täysin. Kuitenkin voidaan väittää, että upseerit olisivat vastustaessaan asettaneet sekä itsensä että perheensä hengenvaaraan. Tällöin sitä voitaisiin pitää lieventävänä asianhaarana. On myös huomattava, että sotatilanteessa moraali hämärtyy, ja usein asiaan sisältyy aivopesua. 

    Kysymys 2: Mielestäni ihmisellä on oikeus päättää omasta kuolemastaan, vaikkakaan itsemurha ei ole vain yksilön oma asia, sillä se vaikuttaa perheeseen ja lähipiiriin vahvasti. Kuitenkin, esimerkiksi kova henkinen tuska tai fyysinen kipu voi olla sietämätöntä, jolloin mielestäni ei ole inhimillistä pakottaa henkilöä elämään sen kanssa, jos hän ei sitä kestä. Toki voi yrittää vaikuttaa toisen päätökseen antamalla syitä elää, mutta mielestäni on kohtuutonta syyllistää itsemurhaa harkitsevaa sanomalla, että se on eettisesti väärin tai itsekästä. 

  25. Anonymous

    Kysymys 1: Upseeri on ihminen, joka on kärjistetysti koulutettu tappamaan. Voisi kyseenalaistaa miksi kukaan menisi työhön, missä on vihollisia, jotka pitää tappaa. Toimiiko kukaan upseeri sotatilanteessa oikein tappaessaan? Natsit näkivät juutalaiset vihollisina ja se oli yleinen ilmapiiri, johon lapset kasvatettiin. Upseeri tappaessaan juutalaisen palvelee näin maataan ja suorittaa hänen työtään. Jokainen ihminen on oman kulttuurinsa ja aikansa tulos. Ihmiset eri kulttuurissa ja eri ajassa tuomitsevat teot eri tavoin, on siis melko hankalaa sanoa mitään yleispätevää. Meidän näkökulmastamme olisi ollut oikein, että keskitysleirin johtajan olisi sulkenut keskitysleirin ja perustanut hyväntekeväisyysjärjestön. Mielipiteet eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, ettei kenestäkään tule vahingossa keskitysleirin johtajaa. Jos tämä johtaja kuitenkin yhtäkkiä muuttaisi mielensä, ettei haluakkaan tehdä sitä mihin hänet on koulutettu, hän maksaisi siitä todennäköisesti hengellään.

    Opiskelija numeroni on: 287141