Skip to end of metadata
Go to start of metadata
Mitä vastaat: Kysymys 1

1. Olet lähtenyt keskellä opintojasi kehitysyhteistyöhön islamilaiseen maahan. Toimit sairaalassa tilapäisenä sairaanhoitajana. Sairaalaan tuodaan rikollinen, jonka on hyvitettävä tekonsa antamalla amputoida toinen kätensä, islamin lain mukaan. Suostutko auttamaan amputaatiossa? Miten menettelet?

Mitä vastaat: Kysymys 2

2. Potilas tuodaan ensiapupoliklinikalle vakavan auto-onnettomuuden uhrina. Verenhukka on suuri. Hänen henkensä on vaarassa. Potilas kuitenkin kieltäytyy verensiirrosta vedoten raamattuun (esim. 3 Moos 17: 14 "Älkää syökö minkään lihan verta - - - sillä kaiken lihan sielu on sen veri."). Mitä teet? Entä jos potilas tuodaan tiedottomana ja vain ounastellaan hänen tahtoaan eikä varmuutta saada?

  • No labels

4 Comments

  1. Anonymous

    1. Kysymys liittyy toisten kulttuurin ja tapojen ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen. Toisten kulttuurien tapojen kunnioittaminen on mielestäni erittäin tärkeää ja toimiessasi toisen kulttuurin tapojen mukaisesti osoitat kunnioitusta kulttuuria ja sen ihmisiä kohtaan. Tässä tilanteessa on kuitenkin kysymys myös lainsäädännöstä, jonka pohja on hyvin erilainen kuin suomalaisen lainsäädännön. Lähtisin toimimaan tilanteessa esimerkiksi niin, että keskustelisin jonkun itseäni ylemmän henkilön kanssa ja selittäisin, että koska olen suomalainen ja suomalainen lainsäädäntö on erilainen kuin islamilainen, en kokisi oikeelliseksi avustaa amputaatiossa, vaikka ymmärrän sen tarkoitusperän ja taustan.
    2. Jos potilas on tilassa, jossa hän kykenee itse tekemään päätöksen ja vaatii, että verensiirtoa ei tehdä, silloin kunnioittaisin hänen tekemäänsä päätöstä. Tilanteessa potilas olisi tehnyt suullisesti hoitotahdon ilmaisun, joka laillisesti sitova. Jos taas potilas on tiedoton, eikä ole etukäteen tehnyt selväksi hoitotahtoaan (ja sitä, että ei halua verensiirtoa), ei hoitatahdon arvuutteleminen ole mahdollista tilanteessa, jossa tarvitaan nopeita ratkaisuja. Tilanteessa antaisin potilaalle verensiirron, koska jos varmaa tietoa potilaan tahdosta ei ole, on mielestäni oikein pelastaa potilaan elämä. (Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00809)

    -283613

  2. Anonymous

    1. Kyseisessä tilanteessa on otettavat huomioon toisen maan kulttuuri ja sen menettelytapa kyseisessä tilanteessa. Itse kuitenkin katsoisin tilanetta länsimaisesta näkökulmasta, jonka perusteella en katso kyseisen toimenpiteen edustavan omia arvojani, vaikka kysessä onkin rikoksentekijä. En kuitenkaan yrittäisi estää toimenpidettä mutta yrittäisin olla ottamatta osaa siihen. Jos tietäisin kieltäytyvän vastauksen asettavan minut tilanteeseen, jossa voin menettää paikan kehitysyhteistyössä tai asettavan minut epäsuosioon kyseisessä sairaalassa, harkitsisin toimenpiteen tekemistä. Harkitsisin siis toimenpiteen suorittamista jos kieltäytyminen heikentää omia mahdollisuuksiani mutta jos tilanne on mahdollista, että apuani ei tarvita, en silloin auttaisi. 
    2. Jos potilas vetoaa tällä tavalla mutta tilanteen vuoksi potilasta ei voi auttaa kuin verensiirrolla, niin ajanpuutten vuoksi tekisin siirron. Perusteena on oman työpaikan tärkeys ja sääntöjen (potilaan pelastamisen) noudattmatta jättäminen saattaisi olla työpaikalleni riski. Potilaan tullessa tajuttomana on siiron tekeminen ilmeistä, sillä ajanpuutteessa päätös on tehtävä nopeasti ja oma velvollisuuteni on potilaan pelastamisessa. Potilaalle toki voi jälkikäteen yrittää selittää tilannetta ja yrittää auttaa häntä, jos hän kokee itsensä huonommaksi verensiirron takia. Toimintatapaa en kuitenkaan muuttaisi kummassakaan tilanteessa. 

     

  3. Anonymous

    1. On totta, että erilaisten tapojen ja kulttuurien ristiriita kohtaa lähes jokaisessa maassa. Oli kyse sitten ihmisiin ja heidän kohtaamiseensa liittyvät asiat tai tapakulttuurissa olevat erilaisuudet. Olen lähtiessäni tietyllä tavalla sitoutunut kohdemaan kulttuuriin mukautumiseen ja esimerkiksi työskentelyssä on olennaista tietää maan lainsäädäntöä ja siihen sidoksissa olevan toiminnan muotoja. Kuitenkin tässä tilanteessa ottaisin esille tilapäisen toimijan roolin, olenko velvoitettu toteuttamaan amputaation? Meidän kulttuurissamme tämän kaltaisen rangaistuksen avustaminen olisi lainvastaista ja näin ollen minuun on sekä lakien että oman arvomaailmani puitteissa sanottava amputaatiolle ei. Kuitenkin, mikäli maan laki velvoittaa minua ja saattaisin kieltäytymällä vaaraan sekä toiset että itseni avustaisin mahdollisimman pienen roolin ottaen. Otanko vastuun ja toimin oman etiikkani vastaisesti vai sanonko ei, joka tarkoittaisi, että joku muu toteuttaisi teon? On mahdollista, että minulla on sairaanhoitajana paremmat valmiudet tehdä pakottavassa tilanteessa myös rikollisen näkökulmasta amputaatio helpommaksi, mikäli toimisin oman ammattitaitoni puitteissa turvallisemmin kuin minun tilalleni valikoituva henkilö.
    2. Mikäli puhumme puhtaasti lainsäädännöllisestä näkökulmasta on perusteltua pelastaa potilaan henki, mikäli tämä tuodaan tiedottomana ja esimerkiksi erillistä hoitotestamenttia ei ole. Mikäli potilas pystyy ilmaisemaan tahtonsa, haluaisin myös esittää näkökulmaa toisenlaisesta tulkinnasta raamatunkohtaan. Kun mietimme tämän raamatunkohdan virallista kontekstia siinä puhutaan teurastamisesta, tietynlaisesta ravinnon valmistelusta hyväksyttävään muotoon ja tietynlaisen ravinnon välttämisestä. Lisäksi menetelmällisesti potilas ei juo eikä syö verta vaan hoitomenetelmänä käytetty verensiirto on jo itsessään erilainen kuin Raamatussa esille otettu tilanne. Kuitenkin potilaan arvomaailmaa ja tahtoa kunnioittaen hyväksyisin myös hänen oman näkemyksensä asiaan, onhan hän viime kädessä se, joka päätöksen lopulta tekee. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee §8, että kiireellisessä hoidossa potilaalle on annettava tarpeellinen hoito, mikäli tahtoa ei ole ilmaistu selkeästi tai potilas on tiedoton. Kuitenkin §6 säädetään potilaan itsemääräämisoikeudesta, jolloin on huomioitava potilaan oma vaikutusvalta tämän hoidossa.

      -267245
  4. Anonymous

    Kysymys 1: Kristittynä minun oikeutukseni ei riipu miljööstä, vaan Jumalasta. Voin siis missä vain ajatella toimivani omien arvojeni pohjalta, olin sitten islamilaisessa maassa tai jossain muualla. Minulle konsepti teon hyvittämisestä on jossain määrin vieras, jolloin kieltäytyisin tässä tilanteessa amputoimasta omaan vakaumukseeni vedoten. En välittäisi siitä, mitä minusta ajateltaisiin tai siitä, jos menettäisin työni, sillä kokisin toimineeni oikein.

    298875

Write a comment…